Sakari Palsola on huomion keskipisteenä. On mikrofonia, kameraa, lehtiötä, olkaantaputtajaa ja ohikulkijaa. Kärppien pukukopissa on käynnissä täysi härdelli. Paikalla on myös pelaajien lapsia, vaimoja ja tyttöystäviä.
Klassinen kysymys.
Miltä tuntuu?
"Ei tätä tajua. Ei päässä liiku vielä oikein mitään", Palsola sopertaa. Kapteenin kurkku tuntuu selvästi karhealta. Siellä on palanen suurta tunnetta.
"On tämä uskomattoman tervepäinen porukka. Sen tekemiseen ei todella tarvitse puuttua. Jokainen tuntee vastuunsa, tekee hommansa ja täyttää oman ruutunsa", Palsola kiittelee.
Kapteeni haluaa vielä tarkentaa kommenttiaan.
"Vain kaksi kertaa tämä kauden aikana minun on tarvinnut korottaa ääntä. Eka kerran aamujään jälkeen kauden alussa ennen Blues-ottelua (20.9.), jolloin treeni meni vihkoon. Toisen kerran pari viikkoa sitten, kun HIFK veti meitä 5-0 pannuun", Palsola kelaa.
"Unelmoin, että tuon maljan koneella Ouluun - aivan kuten Veikko Torkkeli 23 vuotta sitten. Eipä käynyt ihan niin."
Unelma sai kasvot sunnuntaina Oulussa hienon kotiyleisön edessä.
"Yllättävän kevyeltä tuntui", Palsola viittaa hetkeen, jolloin raskaaksi mainittu Kanada-malja nousi vyötärön korkeudelta suorille käsille.
Palsola käy vielä perjantain ottelussa, joka päättyi kärppäkatastrofiin 5-0.
"Ennen ottelua ei tuntunut väsymystä, ja todella lähdimme pistämään sarjaa poikki. Kun tilanne oli meille uusi, ja kaikki menikin totaalisesti pieleen, takki oli todella tyhjä. Koko joukkue oli aivan rikki, joten kyllä me syvältä nousimme", Palsola kiittelee joukkojaan.
"Täällä Oulussa päätimme iskeä kaikki kortit pöytään ja katsoa mihin se riittää. Viime vuonna emme olleet valmiita mestaruuteen, mutta nyt olimme."
Palsolan paluu tammikuussa 1998 Kärppiin oli niin kannattajille, seurajohdolle kuin sponsoreille ensimmäinen selvä signaali siitä, että kohta pohjoinen puhuri ottaa liigavaltikan haltuunsa.
Tuuli yltyikin vauhdilla. Palsola oli tietenkin mukana, kun Kärpät palasi SM-liigaan keväällä 2000.
"Se oli hieno nousu 11 vuoden tauon jälkeen, mutta ovat nämä niin eri juttuja. Onpa vaikea vertailla", Palsola pohtii liiganousun ja liigamestaruuden hiuksen hienoja eroavaisuuksia.
Suomen mestaruus saa sittenkin hohdokkaamman arvion.
"23 vuotta on vierähtänyt. Nyt tämä joukkue on tehnyt historiaa. Nyt meidät nostetaan hallin kattoon", Palsola hehkuu ja viittaa mustakeltaiseen viiriin, johon kirjaillaan Kärpät ja vuosiluku 2004.
Hän oli yhdeksänvuotias, kun Kärpät juhli edellisen kerran kultaa 1981.
"Enpä muista siitä mestaruudesta mitään. Videolta olen joskus ottelun katsonut", Palsola toteaa.
Palsola vilkaisee ihailevasti vieressään istuvaa Niklas Bäckströmiä, joka torjui polvi riekaleina ja piti nollan ratkaisevassa SM-finaalissa.
"Nikellä on tämän mallinen sydän", Palsola sanoo ja näyttää paitansa tunnusta.
"En ole koskaan kovempaa jätkää tavannut. Uskomaton mies", kapteeni suitsuttaa.
Kiitosta saa myös valmentaja Kari Heikkilä, joka jättää Kärppiin merkittävän perinnön.
"Hän on opettanut, kuinka kärsivällisyys palkitaan. Hän on uskonut omaan juttuunsa, eikä ole ollut mikään poukkoileva tuuliviiri."
Kiitosten tulva ei vielä loppunut.
"Seurajohto, valmennusjohto, katsomo ja fanit. He kaikki ovat seisseet kärsivällisesti tämän joukkueen takana", Palsola kiittelee.
Haastattelut on tehty. Sakari Palsola vetää keuhkot täyteen ilmaan ja ottaa paremman asennon.
Vielä pitäisi jaksaa vähän juhliakin.