Kirkkohallitus on säännöllisesti muistutellut seurakuntia paloturvallisuuden tärkeydestä. Asia on ollut esillä sekä seurakunnille lähetetyissä yleiskirjeissä että koulutuspäivillä.
-- Joskus tuntuu siltä, että näistä on puhuttu jankutukseen saakka. Ja sitten taas eilen tuntui, että ei ole puhuttu tarpeeksi, yliarkkitehti Eero Raatikainen Kirkkohallituksesta sanoi tiistaina.
Raatikaisen mukaan perimmäinen vastuu paloturvallisuudesta on kuitenkin seurakunnilla itsellään. Tehdyt ratkaisut saattavat vaihdella suurestikin eri puolilla maata.
-- On seurakuntia, jotka ovat huolehtineet paloturvallisuudesta esimerkillisesti ja sitten on seurakuntia, jotka eivät ole tehneet niin.
Raatikaisen mukaan kirkkohallitus ei ole vielä päättänyt, lähetetäänkö seurakunnille uutta ohjeistusta Porvoon palon takia.
-- Voi olla, että lähetetään. Ei sen takia, että vanhat ohjeet olisivat niin poikkeavia. Tahtoo kuitenkin olla niin, että kun ohje on muutaman vuoden vanha, niin se on mapitettu jonnekin, eikä sitä enää kukaan muista. Raatikainen muistuttaa, että parin viimeksi kuluneen vuoden aikana palontorjunnan alalla on tapahtunut myös nopeaa teknistä kehitystä, joista seurakuntia on hyvä muistuttaa.
Sekä palo- että rikostorjunnan ohjeissa, joita seurakunnille on annettu, korostetaan ennaltaehkäisyn tärkeyttä. -- Jos jotain vahinkoa tapahtuu, teemme varsin vähän sillä tiedolla, että joku tietty ihminen on sen tehnyt. Sitä, mikä häviää, ei voi rahalla ostaa.
Raatikainen on verrannut paloturvallisuutta Suomen kirkoissa myös muihin Pohjoismaihin. -- Olemme Ruotsin kanssa hyvinkin samalla tasolla. Norjan tilanne on sikäli erikoinen, että siellä on näitä sauvakirkkoja, joiden paloturvallisuudesta on huolehdittu niin hienosti kuin ihminen vain voi keksiä.
Norjan parikymmentä säilynyttä sauvakirkkoa on rakennettu 1100--1300-luvuilla. Sauvakirkko-nimitys juontuu pitkistä tukipylväistä, joilla rakennetta on vahvistettu.