Etenkään vanhoissa, arvokkaissakaan rakennuksissa ei yleensä ole palosuojausta. Tänä vuonna, joka on ollut suurpalojen suhteen ennätysluokkaa, on palanut myös monta historiallista rakennusta, joiden palosuojaus ei ole ollut ajan tasalla, huomattavin niistä Porvoon tuomiokirkko.
"Järkevää olisi suojata vanhat arvorakennukset teknisesti", Seppo Pekurinen painottaa.
Useimmat kunnat eivät ole perinteisesti edes vakuuttaneet rakennuskantaansa korkeiden kustannusten vuoksi. Pekurisen mukaan nyt julkisyhteisöt ovat kuitenkin havahtuneet ainakin strategisten kiinteistöjensä vakuuttamiseen ja jopa suojaamiseen.
"Muun muassa seurakunnat ovat lähteneet turvaamaan kohteitaan."
Tänä vuonna vakuutusyhtiöt korvaavat pelkkiä suurpalovahinkoja yhtä paljon kuin normaalina vuosina kaikkia tulipalojen aiheuttamia vahinkoja yhteensä. Korvaussumma noussee yli 130 miljoonaan euroon. Tulipalo katsotaan suurpaloksi jos korvaussumma ylittää 200 000 euroa. Pekurisen mukaan tämän vuoden paloista ei silti kannata vedellä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sillä vuosittainen vaihtelu palokorvausten suhteen on suurta. "Suomi on pieni maa, meillä 3-4 suurpaloa näkyy tilastoissa isosti."
Esimerkiksi vuosi 2003 oli paha suurpalovuosi myös, tuolloin mittavia vahinkoja korvattiin 143 kappaletta, yhteensä 120 miljoonalla eurolla.