Levitunturin onnellisimmasta naisesta ei ollut lauantaina kahta puhetta. Tanja Poutiainen oli onnensa kukkuloilla. Samoilla kukkuloilla leijui myös Jouni Palosaari - hänelle ei löytynyt kovin vakavasti otettavaa haastajaa kisassa tunturin onnellisimman miehen tittelistä.
"Voi vitsi", Palosaari sanoi moneen kertaan ja pyöritteli päätään.
Maailmancupin järjestelytoimikunnan puheenjohtaja, rinneyhtiön pomo, tunturin isäntä ja yksi maailmancupidean kolmesta isästä ei meinannut uskoa lauantaipäivän tapahtumia todeksi.
Mutta totta ne olivat. Puolet historian ensimmäisestä Suomessa järjestetyistä alppihiihdon maailmancupista ovat takana, ja hommat ovat sujuneet kuin rasvattuna. Järjestäjät ovat saaneet osakseen pelkkää kiitosta.
"Ja sitten vielä tämä pisteenä iin päälle", Palosaari viittilöi maalialueelle, jossa Tanja Poutiainen aloitteli voitonjuhliaan.
Palosaari leijui toisen kierroksen aikana aivan konkreettisesti taivaalla. Kisapomo kävi helikopterikyydillä katsomassa, miltä homma näyttää. Hyvältä näytti. Ylhäältä hän arvioi myös yleisön määrän.
"Noin kymmenentuhatta. Samaan tulokseen tulimme, kun laskimme parkkipaikalla autoja."
Kisajärjestäjien asettama yleisötavoite täyttyi. Palosaari ei tykkäisi ollenkaan kyttyrää, vaikka sunnuntaina väkeä olisi enemmänkin.
"Rinteeseen mahtuu vielä ainakin viisituhatta henkeä lisää."
Palosaaren mukaan kisajärjestäjillä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin onnistua täydellisesti. Kisa on tulevaisuutta ajatellen näytön paikka. Levi havittelee maailmancupia uudestaan kaudelle 2006 ja lopullinen tavoite on vakiinnuttaa paikka cupin kalenterissa.
"Me olemme tehneet kaiken niin varman päälle kuin suinkin. Jokaisessa asiassa on ollut käytössä varmuuskerroin kaksi."
Ajatus maailmancupin kisasta Levillä syttyi Palosaaren, Tapio Kokon ja Martti Uusitalon mielissä vuonna 1997. Kolmen hurjapään huimista suunnitelmista on tehty totta suurella sydämellä ja isoilla rahoilla.
Jos joku olisi viisi vuotta sitten uskaltanut sanoa ääneen, että Suomessa järjestetään alppihiihdon maailmancup ja suomalainen voittaa, niin hänet olisi kiikutettu hullujenhuoneelle.
"Ei olisi ikinä uskonut", Palosaari myönsi. "Voi vitsi!"