Pa­lo­mie­het pe­las­ta­vat eläimiä

Eläinrakkaat, mutta hieman uusavuttomat kaupunkilaiset teettävät pelastuslaitoksilla työtä erityisesti kesäkuukausina, kertoo Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen riskinhallintapäällikkö Tomi Honkakunnas.

Tämä kissa ehti kyhjöttää kaksi päivää seitsemän metrin korkeudella puussa, kunnes Oulun palolaitoksen tikasauto kävi noutamassa sen turvaan.
Tämä kissa ehti kyhjöttää kaksi päivää seitsemän metrin korkeudella puussa, kunnes Oulun palolaitoksen tikasauto kävi noutamassa sen turvaan.

Eläinrakkaat, mutta hieman uusavuttomat kaupunkilaiset teettävät pelastuslaitoksilla työtä erityisesti kesäkuukausina, kertoo Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen riskinhallintapäällikkö Tomi Honkakunnas.

Honkakunnaksen tuntuman mukaan kaupunkilaiset ovat maalaisia hanakampia kutsumaan palomiehet pelastamaan kissaa puusta tai lintua räppänän takaa.

"Maaseudun ihmisillä on ehkä enemmän omaa osaamista ja työkaluja käytössään.

Kaupungissa taas on korkeampia rakennuksia ja kaikenlaisia loukkuja, joihin eläimet voivat juuttua."

Honkakunnas kaipaisi ihmisiltä tervettä harkintaa, milloin pelastuslaitoksen apu todella on tarpeen. Jos kissa on ollut pari tuntia puussa, ei pelastuslaitoksen yksikkö vielä lähde liikkeelle.

"Kissa selviää puussa jopa pari päivää ja tulee yleensä itse alas, sitten kun ei jaksa siellä enää istua", Honkakunnas ohjeistaa.

Eläinpelastustehtäviä on kolmen viime vuoden aikana aikana ollut vuosittain 15-25 kappaletta. Honkakunnaksen mukaan eläinhälytykset lisääntyvät kesäkuukausina selvästi.



Ihmiset asetetaan etusijalle


Tyypillisimpiä pelastuslaitoksen apua kaipaavia eläimiä ovat seinien ja räystäiden väliin juuttuneet linnut ja oravat sekä ilmanvaihtohormeihin eksyneet lintuset.

Maaseudulla kotieläimet kaipaavat silloin tällöin apua. Puihin majoittuneet kissat ovat myös palomiesten joka kesäisiä tuttavuuksia.

"Ihmisten pelastamiset, tulipalot ja onnettomuuden menevät aina etusijalle. Eläinpelastukset hoidetaan kiireettöminä tapauksina, mutta heti kyllä lähdetään liikkeelle, kun mahdollisuus tulee", Honkakunnas toteaa.

Honkakunnas iloitsee, että pelastettavat eläimet menehtyvät äärimmäisen harvoin.

Vuoden aikana menehtyneitä on yleensä vain pari. Selvästi kärsivä eläin joudutaan kuitenkin silloin tällöin lopettamaan.

"Isommat eläimet lopettaa aina eläinlääkäri. Me palomiehet voimme lopettaa vain pikkulintuja ja muita pieneläimiä.

Ihmisten kaltoin kohtelemia eläimiä palomiehet eivät juuri näe eläinpelastustehtävissä, mutta toisinaan palotarkastusten ja sairaankuljetusten ohessa he kohtaavat surullisia näkyjä.

"Pienessä asunnossa saattaa olla esimerkiksi 20 huonosti hoidettua kissaa", Honkakunnas sanoo.



Koira hissin alla ja
mäyrä autotallissa


Eläinuutiset ovat sanomalehtien suosikkiaiheita. Milloin on huuhkaja juuttunut savupiippuun ja milloin kyykäärme piileksii vesiputkistossa. Honkakunnaskin muistaa uransa varrelta monia mieleen jääviä eläinkohtaloita.

Pari vuotta sitten oli koira jumissa kerrostalon hissin alla. "Vieläkään en ymmärrä, miten ihmeessä koira voi päästä hissikuiluun", Honkakunnas naurahtaa.

Joka kesä pelastetaan myös sorsapoikueita vesikanavista. Yksi kanadanhanhen poikanenkin on ongittu kalaportaasta.

Autotalliin piiloutunut mäyrä on jäänyt Honkakunnaksen mieleen.

"Mäyrä piileskeli tavaroiden takana. Tilanteessa konsultoitiin eläinlääkäriä ja laitettiin mäyrälle sitten yöksi syötti. Lopulta se päästettiin vahingoittumattomana luontoon", Honkakunnas kertoo.

Kempeleen pelastusyksikkö joutui vastikään järjestämään mittavan operaation, kun laitumella piehtaroinut hevonen juuttui jalastaan kahden koivunrungon väliin.

"Eläinlääkäri rauhoitti hevosen ja pelastusyksikkö erotti vinssillä koivut toisistaan", Honkakunnas kuvailee onnistunutta operaatiota.

Ilmoita asiavirheestä