Oulu Kun ilmahälytyksen sireeni soi talvisodan aikaisessa Oulussa, jätti Osmo Piisalo käsillä olleet työnsä Oulun Autokumilla.
"Silloin piti lähteä. Ja aina piti olla varuillaan", Piisalo kertoo.
Piisalon isä oli vapaapalokunnan harjoituspäällikkö ja talonmies, ja hän vastasi palokunnan kalustosta. Perhe asui palokunnantalolla nykyisen Otto Karhin puiston laidalla.
Talolla päivysti tai paremminkin nukkui aina yksi vuoro. 15-vuotias Osmo kelpuutettiin aikamiesten joukkoon, olihan hän paikalla jo valmiiksi.
Vaikka vapaapalokunnalle pyrittiin antamaan lähestyvistä koneista ennakkovaroituksia, tuli tieto hyökkäyksestä monesti vasta samalla, kun yleinen ilmahälytys annettiin.
"Sen lisäksi olivat tietysti palokunnan normaalit tehtävät. Kun kävi päivät töissä, niin tekemistä riitti."
Piisalo muistaa, että pommitusten tuhoja pyrittiin ehkäisemään monenlaisilla konsteilla.
Palopäällikkö oli määrännyt, että talojen ullakoille oli kannettava kuutio hiekkaa ja lapio palopommien aiheuttamien tulipalojen sammuttamista varten. Piisalo muistaa, että hiekkaa oli jo valmiiksi useilla vinteillä, koska sitä oli laitettu painoksi sammalille ja muille välipohjan eristeille.
Tulipaloja varten oli varattu hiekan lisäksi myös muuta sammutusmateriaalia. Lunta ei ajettu pois normaaliin tapaan, vaan kinokset piti kasata talojen seinustoille.
Muutamat keskikaupungin liikkeet ja pankit pyrkivät suojelemaan ikkunoitaan rakentamalla luukut näyteikkunoidensa eteen.
Sirpalesuojia oli rakennettu rakennettu kaupungin puistoihin ja talojen kellareihin. Kunnollisia pommisuojat olivat kuitenkin harvassa, koska vankkoja kivitaloja ei ollut monta.
Tutustu verkossa Tositarinoita talvisodasta -sivustoon. Sivustolle kootaan kaikki lehden Talvisota-sarjaan kertyvät jutut. Lukijat voivat lähettää sivulle omia muistojaan ja kuviaan. Myös ne koostetaan sivulle.
24/105