Pa­loit­te­lu­sur­mas­ta tuo­mit­tu kiisti ol­leen­sa saa­ta­nan­pal­vo­ja

Hyvinkään paloittelusurma paljastui, kun paikalliselta kaatopaikalta löytyi marraskuussa 1998 nuoren miehen jalka.

Hyvinkään paloittelusurma paljastui, kun paikalliselta kaatopaikalta löytyi marraskuussa 1998 nuoren miehen jalka. Esitutkinnassa ilmeni, että mies oli surmattu Hyvinkäällä Torikadun varrella olevassa kerrostaloasunnossa.

Tapaus herätti valtavaa kohua, kun rikoksen yksityiskohtia tihkui julkisuuteen jutun oikeuskäsittelyssä. Uhri oli surmattu tukehduttamalla hänet kasvoille kierretyllä teipillä, minkä jälkeen ruumista häpäistiin usein eri tavoin ja lopulta paloiteltiin.

Tapauksessa oli viitteitä saatananpalvonnasta ja siihen liittyvistä riiteistä, joskaan hovioikeuden mukaan tällä ei ollut merkitystä rangaistusten mittaamisen kannalta.

Hyvinkääläinen Jarno Sebastian Elg tuomittiin murhasta elinkautiseen vankeuteen ja järvenpääläinen Terhi Johanna Tervashonka täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta 8,5 vuoden vankeuteen.

Tervashongan näkemys kohurikoksesta tuli tiistaina julkiseksi korkeimman oikeuden päätöksellä. Syyttäjän haastehakemukseen maaliskuussa 1999 antamassaan vastauksessa Tervashonka kiistää olleensa saatananpalvoja.

Hän tähdentää myös, ettei elämäntapa ole syyllisyysarvostelun peruste.

"Taustojen kuvaileminen ja väitteet teon ja saatananpalvonnan yhteyksistä eivät tee tekoa muuksi kuin se on. (Uhrin) kuolema on Tervashongan ajattelemattoman teippauksen odottamaton ja hänen kannaltaan yllättävä seuraus. Tervashongan mielestä ruumiiseen kuoleman jälkeen kohdistetut teot eivät ole osoitus erityisestä raakuudesta tai julmuudesta, kuten syyttäjä esitti. Hänen mukaansa teko ei myöskään ollut mitenkään etukäteen suunniteltu tai harkittu."