Ruotsin pääministerin Olof Palmen murhaaja katosi hyisen kylmänä lopputalven yönä 1986 Tukholman keskustassa Tunnelgatania pitkin pimeyteen. Vajaat kaksi vuosikymmentä myöhemminkään emme varmuudella tiedä, kuka tuo isokokoinen ampuja oli.
Murhatutkijoiden ja monien ruotsalaisten silmissä pääepäilty on Christer Pettersson, joka menehtyi aivoverenvuotoon keskiviikkona. Jääkö Palmen murha nyt ikuiseksi arvoitukseksi?
Vastaus on mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyllä. Tietysti on sellainen mikroskooppisen pieni mahdollisuus, että murha-ase löytyy ja se pystytään dna-jäljen perusteella yhdistämään Petterssoniin tai johonkin toiseen henkilöön.
Christer Pettersson oli ryyppyporukoissaan ja luotettujen toimittajien seurassa tunnustanut lukuisia kertoja murhan, mutta poliisin edessä hän tuli aina toisiin ajatuksiin. Murhaan perehtyneiden toimittajien teoria on, että Pettersson erehtyi henkilöstä. Pettersson kuvitteli ampuneensa huumevälittäjä Sigge Cedergrenin, joka oli suurin piirtein Palmen pituinen ja joka asui murhapaikan lähellä. Cedergren tunnusti kuolinvuoteellaan muutama vuosi sitten antaneensa Petterssonille joitakin päiviä ennen Palmen murhaa revolverin.
Se ainakin oli selvää, että Palmen murhan aikoihin Pettersson oli pahasti koukussa amfetamiiniin. Se ehkä selittää, ettei Pettersson itsekään muista, mitä hän touhuili kohtalokkaana yönä helmi-maaliskuun vaihteessa 1986. Julkisuudesta nauttinut ja verbaalisesti lahjakas Pettersson lausui tiedotusvälineille arvoituksellisesti, että "se saatoin olla minä".
Jossakin toisessa maassa Pettersson olisi tuomittu aihetodisteiden - ennen muuta Lisbet Palmen tunnistuksen - perusteella. Tukholman käräjäoikeuden langettava tuomio ei kuitenkaan kestänyt hovioikeudessa eikä juttu koskaan edennyt korkeimpaan oikeuteen. Ruotsin poliisi onnistui tärvelemään todisteita niin, että esimerkiksi Lisbet Palmen silminnäkijälausunto oli käyttökelvoton.
Ruotsalaista oikeusjärjestelmää on kuitenkin syytä kunnioittaa. Se länsimaisen rikosoikeuden keskeinen periaate, että syyllisyydestä ei saa jäädä pienintäkään epäilystä, on Ruotsissa erityisen suuressa arvossa. Kuuluisaa "savuavaa asetta" ei ole ollut tarjolla. Voi olla, ettei tilanne olisi muuttunut siitäkään, että Pettersson olisi ehtinyt toteuttaa ennen kuolemaansa aikeensa tavata Palmen pojat ja kertoi näille "jotain tärkeää".
Murhatutkimusten sanotaan jatkuvan entiseen malliin. Todellisuudessa ne ovat olleet enemmän tai vähemmän jäissä jo useamman vuoden ajan. Kovin paljon aikaa ei ole enää kaivaa murhaaja esille. Ruotsin lainsäädännön mukaan murha vanhenee 25 vuodessa eli Palmen murhaajan etsinnät päättyvät virallisesti 1. maaliskuuta 2011. Siihen asti halukkaat voivat vielä spekuloida, onko murhaaja kurdi, eteläafrikkalainen vai ehkäpä äärioikeistolainen ruotsalaispoliisi. Muitakin teorioita on vuosien varrella esitetty.
Joillekin ruotsalaisille päihteiden väärinkäyttäjä Pettersson on liian arvoton pääministerin murhaajaksi. Salaliitto kuulostaisi hienommalta. Ulkoministeri Anna Lindhin murhan jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että vakiintuneissa demokratioissa poliittisia johtajia uhkaavat vain mieleltään häiriintyneet ihmiset ja laitapuolen kulkijat.