Kuka tahansa voisi koputtaa ikkunaan. Euroopan jalkapalloliiton presidentin Lennart Johanssonin toimisto on Råsundan stadionin eteläpäädyssä ensimmäisessä kerroksessa.
Eteinen on vesivahingon vuoksi kuin korjuuksilla olevan rintamamiestalon porstua. Ja tämän melskan keskeltä aukeaa ovi yhden maailman tärkeimmän urheiluvaikuttajan huoneeseen.
Yllätys on melkoinen. Seinällä ja vitriineissä on toki muistoja ja palkintoja, viirejä, diplomeita ja pokaaleita, mutta kokonaisuudessaan huone on hyvin vaatimaton ja pelkistetty. Siisti työpöytä, ei tietokonetta ollenkaan, televisiokin nurkassa kuin piilotettuna ja kuuden hengen neuvottelupöytä ilman turhia tilpehöörejä.
Totta, tämä on Uefan pitkäaikaisen presidentin kakkostoimisto. Pääkallopaikka Genevessä on paljon prameampi. Mutta silti Råsundan huone kuvaa hyvin Johanssonia: jylhä, pelkistetty, voimakas, mutta samalla kansanomainen.
Johansson on valtansa kokoinen, valtavan kokoinen ruotsalainen vanha herra. Kohta 77-vuotias Johansson on hallinnut jo 16 vuoden ajan maailman suurimman urheilulajin eurooppalaista kattojärjestöä.
Silti - tai juuri siksi - hän on jälleen asettumassa ehdolle Uefan presidentiksi, vaikka ehti jo aikaisemmin ilmoittaa lopettamisestaan. Vastapeluri Michel Platini on Johanssoniin verrattuna nuori kloppi.
"Olen jälleen ehdolla, vaikka minun pitäisi olla kalastamassa", Johansson naurahtaa.
Johansson kokee, että hänellä on vielä paljon puolustettavaa.
"Minun täytyy pitää erityisesti pienten ja keskikokoisten maiden puolta ja antaa heille Uefan kautta taloudellista tukea. Emme voi hyväksyä, että kaikki rahat menisivät rikkaille maille ja rikkaille seuroille. Ei meidän tarvitse maksaa palkkaa rikkaiden seurajoukkueiden pelaajille oman maajoukkueensa edustamisesta", presidentti nokittaa rivien välistä vastaehdokastaan.
Jos Göteborg,
miksei Helsinki
Sanomattakin selvää, että jalkapalloilevassa maailmassa Suomi kuuluu keskikokoisten tai jopa pienten maiden joukkoon. Ruotsalaispomo on seurannut itänaapurinsa urheiluelämää jo vuosikymmenien ajan.
"Te olette olleet hyviä talvi- ja yleisurheilussa sekä jääkiekossa. Nyt tilanne on muuttumassa ja myös jalkapallo on nousussa. Kuten Roomaakaan ei rakennettu päivässä, myös Suomen jalkapallon nousu ottaa aikansa, mutta laji on matkalla eteenpäin. 10-15 vuotta sitten Suomi olisi varmasti hävinnyt Puolaa ja Portugalia vastaan", Johansson kannustaa.
Suomi on isännöinyt Fifan alaisuudessa alle 17-vuotiaiden MM-kisoja ja Uefan nimissä muun muassa alle 18-vuotiaiden EM-turnausta. Vuonna 2009 Suomi on naisten EM-lopputurnauksen järjestäjämaa.
Uefa on ollut Suomeen tyytyväinen, eikä Johansson sulje pois esimerkiksi Uefa-cupin finaalin järjestämistä Helsingissä.
"Jos Göteborg tai Kööpenhamina pystyvät siihen, niin miksei myös Helsinki. Ehkä Suomen kannattaa joskus hakea Uefa-cupin loppuottelua ja aloittaa siitä", Johansson vahvistaa.
Helsingin Olympiastadion on jo hieman vanhanaikainen, joten Uefa-cupin finaalin järjestäminen siellä saattaisi tehdä tiukkaa.
"Uskon, että Suomessa on ajatus uudesta kansainvälisen kapasiteetin stadionista tulevaisuudessa."
Yksi yhteinen
karsinta
Suomi tavoitteli yhdessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa vuoden 2008 EM-lopputurnausta, mutta voittajaksi seuloutui Itävallan ja Sveitsin hakemus.
"Pohjoismaiden yhteinen yritys oli lähellä onnistua. Mielestäni maiden kannattaisi pysyä yhdessä ja yrittää vielä uudestaan", Johansson mainitsee.
Uefan presidentin mukaan 16 kilpailevaa maata on sopiva määrä EM-lopputurnaukseen.
"Jos turnauksessa pelaisi 24 joukkuetta, ei esimerkiksi Pohjoismailla olisi mahdollisuutta isännyyteen."
Uefassa on nykyisin 52 jäsenmaata. Kasvu on aiheuttanut karsintaotteluiden määrän lisääntymisen. Kun Saksa möyhensi EM-karsintojen avausottelussaan vieraskentällä San Marinon tylysti maalein 13-0, heräsi ympäri Eurooppaa keskustelua karsintalohkojen jakamisesta parempien ja huonompien karsinaan.
Esitys saa ison miehen ensimmäisen kerran kiihtymään.
"Se ei tapahdu niin kauan kuin minä olen elossa. Suuret tulisivat suuremmaksi ja pienet pienemmäksi. Mikä vika siinä on, jos San Marinon kaltaisten maiden nuoret pelaajat saavat kerran neljässä vuodessa mahdollisuuden pelata huippumaata vastaan", Johansson ihmettelee.
Perusasiat
ennallaan
Ruotsalainen on miljardibisnestä pyörittävän liiton presidentti, mutta hänen valtansa voisi olla vielä suurempi. Kahdeksan vuotta sitten Johansson haastoi Sepp Blatterin, kun Fifa haki uutta presidenttiä Joâo Havelangen tilalle.
"Hävisin ja äänestyksen jälkeen oli paljon kaikenlaisia spekulaatioita ja puheita. En halua kuitenkaan keskustella asiasta: jos häviät, niin häviät. En halua kuulla huhuja, että olisin huono häviäjä."
Siinä missä Blatterin nimi on osittain ryvettynyt, on Johansson luovinut uransa läpi ilman skandaaleja. Skandinaavi on ollut omiaan luotsaamaan eurooppalaista jalkapalloa eteenpäin vuosituhannen vaihteen isojen muutosten aikana.
Niin kuin hän monta kertaa toistaa: jalkapallo ei ole pelkästään suurten maiden etuoikeus.
Millaisen perinnön hän haluaisi jättää seuraajalleen jonain päivänä?
"Perusasioita ei kannata muuttaa. Kyseessä on joukkuelaji, jossa pitää kunnioittaa sääntöjä ja vastustajaa. Jalkapalloperheessä jokainen jäsen on tasa-arvoinen ja päätökset on tehtävä demokraattisesti", Johansson sanoo ja pitää valtavat kätensä tiukasti pöydän reunan päällä.