Suomeen tarvittaisiin tuoreen selvityksen mukaan vähintään kymmenen uutta laboratoriota, joissa voitaisiin tehdä varjoainekuvauksia ja pallolaajennushoitoja.
"Nykyisin hengenvaarassa olevat potilaat joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan tutkimusta ja hoitoa jopa yliopistosairaaloissa", sanoo Suomen Kardiologisen Seuran puheenjohtajan, dosentti Markku Mäkijärvi Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.
Sepelvaltimotautikohtaus, jossa sepelvaltimo ei ole mennyt vielä aivan tukkoon, on Mäkijärven mukaan lähes yhtä vaarallinen kuin sydäninfarkti.
Näiden potilaiden osittain tukkeutunut sepelvaltimo aiheuttaa jatkuvia, pieniä sydänlihasvaurioita. Rintakipua tuntuu pienessäkin rasituksessa ja jopa levossa.
Tällaiseen sepelvaltimokohtaukseen sairastuu vuosittain peräti 21 000 suomalaista. Nämä potilaat ovat käytännössä yhtä suuressa hengenvaarassa kuin infarktipotilaat, elleivät he pääse tutkimuksiin ja hoitoon parin vuorokauden sisällä.
Todellisuudessa potilaiden hoitoonpääsyajat vaihtelevat yliopistosairaaloissakin 3,2 vuorokaudesta 7,1 vuorokauteen. Mäkijärven mukaan tällainen turha odottelu nostaa myös hoidon kustannuksia, koska tauti ehtii odotellessa pahentua.
Suomessa on kardiologeja miljoonaa asukasta kohden vain 16, kun esimerkiksi Ruotsissa heitä on 35 ja Norjassa 45. Sepelvaltimokuolleisuus näyttää seuraavan kardiologien määrää. Siellä, missä kardiologeja on vähän siellä kuolleisuusluvut ovat suurimpia.