Vaikka paperitehtaat seisovat työsulun takia, sovintoesityksen hylännyt Paperiliitto otti suuren vastuun.
Kun Paperiliitto hylkäsi sunnuntai-iltana valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen tekemän sovintoesityksen, se joutui samalla ottamaan pallon omalle kenttäpuoliskolleen. Työnantajapuoli olisi hyväksynyt sopimuksen. Isompi osa vastuuta työtaistelun jatkumisesta kaatuu tällä hetkellä työntekijöiden niskaan, vaikka tehtaat seisovat nyt Metsäteollisuus ry:n julistaman työsulun eivätkä lakon takia.
Molemmat osapuolet varmasti tiesivät tämän pelikuvion sunnuntaina vastauksia jättäessään. "Paperiliitto otti melkoisen vastuun hylätessään sovintoesityksen", totesi metsäteollisuuden työmarkkinajohtaja Arto Tähtinen. Paperiliiton puheenjohtajalle Jouko Ahoselle jäikin nyt selittelijän rooli. Paperiliiton yksimielinen hylkäys on kova paikka Saloniukselle. Sovintoesityksillä on tapana tulla enemmänkin hyväksytyiksi kuin hylätyiksi.
Tosiasiassa kumpikaan osapuoli ei voi enää voittaa. Jäljellä on pelkkiä häviäjiä, ja niihin joutuu lukemaan jo koko suomalaisen yhteiskunnan. Muut joutuvat seuraamaan voimattomina vierestä, kun yksi kansantalouden tukijaloista sahaa itse itseään poikki.
Saloniuksen kaatuneesta sovintoesityksestä jäi se maku, että alan kiistat olisivat sovittavissa, jos asioista pystyttäisiin puhumaan asioina. Pitkin kevättä on kuitenkin kaivettu syvää molemminpuolisen epäluulon kuilua, jota on oikein urakalla syvennetty laittomilla ja laillisilla lakoilla.
Paperiliitolle ei voi olla rohkaisevaa, että SAK-laisen ammattiyhdistysliikkeen tuki on rajallista ja varovaista, osin vain muodollista. SAK ei ryhdy yleisiin tukitoimiin, eikä vahva Metalliliittokaan tule rinnalle. Saloniuksen esityksen palkkataso olisi ollut tuposopimuksen luokkaa. Jos ay-liike kokisi yleisesti, että sen pyhät periaatteet ovat uhattuina, toimenpiteet näyttäisivät aivan toisilta. Paperiliiton on varauduttava siihenkin, että yleinen mielipide voi kääntyä välitysesityksen hylkäyksen jälkeen liitolle selkeän kielteiseksi.
Seuraava sovittelutapaaminen on vasta ensi maanantaina. Paperiliiton liittokokous alkaa keskiviikkona. Ahonen on siellä omiensa keskellä. Valtuusto oli sunnuntaina yksimielinen, eikä kentältä juuri kuulu soraääniä. Helsingin työväentalolle kokoontuu keskiviikkona historiansa kovinta työtaistelua käyvä, voimansa tunnossa oleva liitto. Työnantajien työsulku jatkuu, periksi ei aiota antaa. Toivoa sopii, että tällä viikolla ehdittäisiin myös neuvotella.
Pulmana vain on, ettei tämä työtaistelu näytä loppuvan taistelemalla. Sopiakin pitäisi. Samalla ulkopuolisille tarkkailijoille alkaa nousta yhä isompi pelko siitä, että pahimmat huolet ovat vasta edessä.
Ongelma juhlapyhien seisokeista ja ulkopuolisen työvoiman käytöstä lakkaa sillä hetkellä, kun kyseinen tehdas lakkaa olemasta. Metsäteollisuus on jo puhunut varsin suoraan yksinäisten ja syrjässä olevien tuotantolaitosten kohtalosta. Se ei lupaa hyvää sille osalle Suomea, joka elää puusta.
Metsäyhtiöt ovat kansainvälistyneitä pörssiyhtiöitä. Paperiliiton perspektiivinä on Suomi ja oman jäsenistön edut. Taustalla on pitkä ay-perinne, mutta vastapuoli pelaa jo toisenlaisen maailman säännöillä.
Työtaistelussa on kyse paljon enemmästä kuin eräistä alan omista periaatteista. Suomen menestys on perustunut siihen, että pienen maan sisällä kaikki ovat lopulta samassa veneessä. Paperikiistan pahin uutinen on siinä, kuinka kireät osapuolten välit ovat. Ellei tähän ala löytyä pian lääkettä, tulehdus voi jäytää koko Suomen tulevaisuutta.