Kuntauudistuksessa palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Hallitus heitti keskiviikkona pallon kunnille vahvistamalla kriteerit, joiden perusteella liitosselvitykset on tehtävä.
Jos joku vielä aiemmin epäili, että kuntauudistus on niin suuri möykky, että se kaatuu omaan mahdottomuuteensa, on joutunut harkitsemaan uudelleen. Uudistus etenee tiukasti raiteillaan.
Selvityskriteerit ovat sen verran tiukat ja samalla myös tulkinnanvaraiset, että hallitus jättää itselleen pelivaraa selvittelyalueiden kokoonpanoon. Enemmistöhallituksella on mahdollisuus toteuttaa kuntauudistus, vaikka parlamentaarinen komitea olisi ollut siistimpi keino.
Hankkeesta vastuussa oleva hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) vie uudistusta järjestelmällisesti eteenpäin askel kerrallaan. Virkkunen ei ole horjunut, vaikka välillä näytti, että uudistus olisi vastatuulessa myös hallituksen sisällä.
Vain aikataulua on lievennetty hieman niin, että uudet kunnat aloittavat toimintansa viimeistään vuoden 2017 alussa. Järkevää onkin, että yhtenäinen valtuustokausi valmistelee asiat, jolloin seuraava pääsee aloittamaan uudelta pohjalta.
Muodollisesti kunnat käynnistävät selvitykset itse. Kriteerit eivät kuitenkaan jätä paljon valinnanvaraa. Urakka näyttää valtavalta. Toisaalta kunnissa on pähkäilty samoja asioita ja tehty naapureiden kanssa tunnusteluja vuosikausia, joten selvitykset voidaan saada kasaan nopeastikin.
Kriteerit perustuvat väestöpohjaan, työpaikkaomavaraisuuteen, työssäkäynti- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä talouteen. Jos kunta jää kiinni yhdenkin ehdon täyttämisessä, selvitys on tehtävä. Varmuuden vuoksi hallitus edellyttää yleiskriteerinä toiminnallista kokonaisuutta.
Palveluiden väestöpohjana on vähintään 20 000 asukasta. Vuosittain kuntaan pitäisi syntyä vähintään 50 lasta. Tarvittaessa valtio lähettää paikalle omat erityisselvittäjät.
Käytännössä selvitystyö koskee koko Suomea. Vain 50 kuntaa selviää puhtain paperein. Eniten vastaan hangoittelevat vauraat kehyskunnat, jotka joutuvat myös tekemään selvitykset, sillä työpaikkaomavaraisuuden pitää olla vähintään 80 prosenttia. Oulun seudun lähikunnissa pendelöinti ylittää poikkeuksetta hallituksen asettaman 35 prosentin rajan.
Yksittäistä kuntaa enemmän nyt korostuu alueellinen kokonaisetu. Tämä voi olla monille vaikeaa. Oulussa asioita on opittu tarkastelemaan laajemmin alueellisesti.
Oppositio tulkitsee, että liitosselvityksiin pakottaminen merkitsee sanelupolitiikkaa, kun hallitus lupasi, että uudistusta viedään kuntavetoisesti.
Hallituksen näkökulmasta kuntavetoisuus merkitsee sitä, että kunnat tekevät itse työn kriteerien pohjalta.
Hallitus välttää sanaa pakko, mutta on vaikea nähdä, miten siltä vältytään, jos kuntaliitosselvitysten kriteerit laukeavat. Jotain on kuitenkin tehtävä, kun kuntatalous on kuralla, mutta palvelujen tarve suuri. Pelkkä vastustukseen juuttuminen ei auta pitemmän päälle.