Helsinki
Jos syy ammatin vaihtamiseen ei ole pakko kuten terveyssyy tai ex-ammatin heikko työtilanne, uuteen ammattiin houkuttelee esimerkiksi parempi palkkaus tai kiinnostavampi työ.
"Minut sai vaihtamaan ammattia palkkaus. Myönnän suoraan, että olin tyytymätön entisen ammattini palkkaan", kertoo 45-vuotias Marja, joka työskentelee tiedottajana suuren yrityksen viestintäosastolla.
Valmistuttuaan opinnoistaan Marja oli työssä kirjastonhoitajana yleisessä kirjastossa. Hänellä on yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto, joka antaa pätevyyden sekä kirjastonhoitajan että tiedottajan tehtäviin.
"Kirjastonhoitajien koulutusta pidennettiin 1980-luvulla sikäli, että alan alan opinnoista poistettiin mahdollisuus suorittaa lyhyempi yliopistotutkinto. Laaja maisterin tutkinto ei kuitenkaan tuonut palkkaukseen sellaista kohennusta, jota olin odottanut."
Marja toteaa lukeneensa onnekseen sivuaineena tiedotusoppia. Näin hänellä oli muodollinen pätevyys myös tiedottajaksi.
"Ammatin vaihtaminen ei kuitenkaan ollut ihan helppoa. Jos vaihtaa ammattia liki kolmikymppisenä, työnhaastatteluissa kysellään helposti, miksei hakijalla ole enempää uuden ammatin työkokemusta. Eihän sitä voi olla, jos on tehnyt aiemmin toisen alan töitä", tiedottaja puuskahtaa.
Marja kertoo olleensa tyytyväinen entisen työnsä sisältöön. Hän olisi jatkanut kirjastossa, mikäli palkka olisi ollut "kohdallaan".
Usein ammatinvaihtoon johtaa kuitenkin halu löytää itselle paremmin sopiva työn sisältö. Esimerkiksi kirjailija Hannu Mäkelä kertoi tv-henkilökuvassa, miten hän havaitsi opettajan uransa toisena vuotena, ettei ala ollut häntä varten.
Ensimmäisen työvuoden opettaminen maittoi Mäkelälle, mutta kun hän joutui opettamaan samat asiat uudelleen toisena vuotena, motivaatio katosi.
Lue myös: Ammatin vaihtaminen yleistymässä.
