Fatahin vallankumouksellinen neuvosto (Fatah-CR) -järjestön johtaja Abu Nidal löydettiin ammuttuna asunnostaan Bagdadissa, ilmoitettiin Ramallahin palestiinalaislähteistä maanantaina. Abu Nidal - oikealta nimeltään Sabri Al-Banna - oli palkkasoturi - "vuokrattava ase", kuten brittiläinen toimittaja Patrick Seale kuvailee häntä kirjassaan - joka vaihtoi isäntää kuin paitaa ja oli valmis turvautumaan kaikkein äärimmäisiin keinoihinkin kaataakseen PLO:n johtajan Jasser Arafatin politiikan.
Abu Nidal on kiistatta se, joka on aiheuttanut kaikkein eniten vahinkoa palestiinalaisten kansalliselle vapaustaistelulle. Tämä suuruudenhullu, varovainen ja julma mies oli lisäksi vielä ahne ja nousi tämän ominaisuutensa ansiosta dollarimiljonääriksi. Hän ei ollut kerännyt omaisuuttaan pelkästään taitavilla liiketoimilla, vaan ehkä ennen kaikkea kiristämällä eri maiden hallituksia (Saudi-Arabia, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Belgia, Sveitsi jne.), joilta hän onnistui usein nyhtämään rahaa uhkaamalla niitä terrori-iskuilla.
Abu Nidalin omaisuuden suuruudesta saa jonkinlaisen käsityksen, kun muistaa, että 90-luvun puolivälissä Sveitsi jäädytti eräässä zürichiläisessä pankissa olleen lähes 20 miljoonan dollarin pankkitilin, jonka omistaja ei ollut kukaan muu kuin hänen puolisonsa. Tammikuussa 2000 oli Itävallan vuoro tehdä samoin sen jälkeen, kun sikäläiset viranomaiset olivat pidättäneet Fatah-CR:ään kuuluvan naisen, joka oli aikeissa nostaa lähes 7,5 miljoonaa dollaria eräästä pankista.
Toimintansa alkuvaiheissa Abu Nidal oli "vasemmistolainen", jota Fatahin johtajan itsevaltaiset otteet kuohuttivat, mutta ajauduttuaan vuonna 1974 välirikkoon Jasser Arafatin johtaman liikkeen kanssa hän muuttui pelkäksi tappajaksi, joka ei säästänyt niitä palestiinalaisaktivisteja, jotka ponnistelivat poliittisen ratkaisun löytämiseksi palestiinalaisten ja Israelin väliseen selkkaukseen. Fatah-CR on vastuussa esimerkiksi Said Hammamin murhasta, joka tapahtui Lontoossa tammikuussa 1978. Hammami toimi PLO:n edustajana Britanniassa ja oli yksi ensimmäisistä diplomaateista, jotka kannattivat vuoropuhelun aloittamista Israelin vasemmiston kanssa.
Hammamin murhan jälkeen Fatah-CR murhasi Ezzedine Kalakin saman vuoden elokuussa Pariisissa, Naim Khodrin kesäkuussa 1981 Brysselissä, Issam Sartawin huhtikuussa 1983 Lissabonissa ja ennen kaikkea Fatahin historiallisiin johtajiin kuuluneen Abu Iyadin tammikuussa 1991. Lisäksi Fatah-CR teki terrori-iskuja muun muassa erääseen synagoogaan Istanbulissa (syyskuu 1986), Israelin lentoyhtiön El Alin palvelutiskeille Wienin ja Rooman lentokentillä (joulukuu 1985) sekä Israelin Lontoon suurlähettilästä Shlomo Argovia vastaan - tämä isku oli alkusyynä Israelin sotaretkelle Libanoniin vuonna 1982 - vain muutamia mainitaksemme.
Monet palestiinalaiset ovat vakuuttuneita siitä, että Abu Nidal oli Israelin agentti tai ainakin että Israelin tiedustelupalvelu oli soluttautunut Fatah-CR:ään. Oli miten oli, järjestön harjoittama terrorismi vahvisti osaltaan terroristin leimaa, jonka Israel halusi lyödä kaikkiin palestiinalaistaistelijoihin.
Sabri Al-Banna syntyi toukokuussa 1937 Jaffassa vauraan maanviljelijän 12:ntena poikana. Hänen syntyi isänsä toisesta avioliitosta, jonka tämä oli solminut nuoren palvelijattarensa kanssa. Velipuolien osoittama halveksunta katkeroitti Sabri Al-Bannan ja hän janosi tunnustusta, mikä tunne vain vahvistui perheen jouduttua jättämään asuinsijansa Israelin valtion perustamisen jälkeen.
Al-Banna oli hetken aikaa tekemisissä Baath-puolueen kanssa, mutta liittyi pian Fatahiin, jossa Abu Iyad otti hänet suojatikseen. Hän toimi ensiksi Fatahin edustajana Sudanissa, mutta vuonna 1970 hänet lähetettiin omasta toivomuksestaan Bagdadiin, josta käsin hän alkoi pian esittää kiivasta arvostelua järjestönsä johtoa vastaan sen jälkeen, kun Jasser Arafat oli suostunut tulitaukoon ja sovintoon Jordanian kuninkaan Husseinin kanssa. Tuolloin hän sai kiittää Abu Iyadia siitä, että häntä ei erotettu Fatahista.
Vuonna 1974 hänet vihdoin erotettiin ja tuomittiin kuolemaan murhayrityksestä PLO:n johtoon kuulunutta Mahmud Abbasia (toiselta nimeltään Abu Mazen) vastaan. Tämän jälkeen Abu Nidal astui Irakin presidentin Ahmed Hassan Al-Bakrin palvelukseen. Hän ei kuitenkaan vaivannut itseään turhalla lojaalisuudella, sillä häntä 70-luvulla tukeneesta Irakista hän siirtyi 80-luvun alussa Syyriaan ja sieltä vuonna 1985 Libyaan. Kun hän näki jonkun maan intressien kokonaan tai osittain vastaavan omiaan, hän siirtyi sinne ja tarjosi palveluksiaan.
Abu Nidal johti miehiään rautaisella kädellä ja likvidoi epäröimättä läheisimmät toverinsakin. 80-luvun puolivälissä hänen järjestönsä koki kuitenkin myös vakavia sisäisiä ristiriitoja, joiden aiheuttajana oli usein Abu Iyad. Tämän murha jäi käytännössä tappajan viimeiseksi "taistelutoimeksi".