Kun ja jos tuloneuvottelijat onnistuvat ratkaisemaan laadulliset, muun muassa työsuhdeturvaan, työaikaan ja luottamusmiesten asemaan liittyvät riitansa, on edessä uusi ja mahdollisesti vieläkin vaikeampi vääntö, sopiminen ratkaisun palkkatasosta ja --rakenteesta. Se on vielä jokseenkin täysin levällään.
Erilaisten, toisistaan poikkeavien vaateiden, niin työnantaja- kuin palkansaajapuolenkin, yhteensovittaminen toimivaksi kokonaisuudeksi on nyt vaikeampaa kuin ehkä koskaan aikaisemmin, arvioi OAJ:n puheenjohtaja, Akavan julkisen sektorin neuvottelukunnan puheenjohtaja Erkki Kangasniemi.
Hän on tehnyt varsin selväksi sen, ettei tupoa synny ellei akavalainen koulutettu väki saa varmuutta siitä, että heidän palkkojensa jälkeenjääneisyyttä ryhdytään tuposopimukseen liittyen korjaamaan. Sitä on ryhdyttävä korjaamaan väistämättä siinäkin tapauksessa, että tupo jää syntymättä, hän sanoo.
"Vakavaa neuvottelua ei palkoista ole vielä käyty, juna kun pysähtyi jo edelliselle asemalle. Olettamus, että siellä kaikki luontuu helposti, saattaa osoittautua vääräksi. Onnistuminen ei ole mahdotonta, mutta äärimmäisen vaikeaa varmasti."
STTK:n jäsenliitoista puolestaan Tehy:ssä on tavoitteeksi asetettu, että myös hoitoalan henkilöstön palkkoihin on saatava ylimääräistä korjausta. Liiton linjaus kuuluu, että "nyt on palkan paikka". Tehyn:n puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola kertoo liittonsa olevan valmis luoviin palkkaratkaisuihin. Ne ovat tarpeen, kun SAK:laiset teollisuusliitot eivät niele sellaista tupoa, jossa eri alojen palkolliset saavat erisuuruisia korotuksia.
Tupojen periteisellä palkkarakennemallilla ei koulutettujen kuntapalkollisten ongelma ratkea, Kangasniemi sanoo.
"Emme ole valmiita taas sellaiseen sopimukseen, jota solmiessa jo tiedämme jälkeenjääneisyytemme lisääntyvän. Siitä huolimatta, että vakauttava tupo toisi tarvittavaa vakautta maamme talouteen."
Rakenteista haetaan
sopua kuntapalkkoihin
Tuloneuvottelujen rinnalla Kunnallinen työmarkkinalaitos on käynyt keskusteluja kuntapöydän pääsopijajärjestöjen kanssa ja kehitellyt keinoja, joilla kuntapalkkojen jälkeenjääneisyyttä voitaisiin ryhtyä korjaamaan. Kuntatyönantaja esitti niistä vatsapuolelle oman näkemyksensä viime viikon lopulla. Se ei sellaisenaan palkansaajapuolelle kelvannut, työnantajalle tehtiin vastatarjous.
Rakennettuna niin, että se voi kelvata tupoa kaatamatta myös kolmannelle, ulkopuoliselle taholle, Kangasniemi sanoo.
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtaja Jouni Ekuri sanoo, että kyseisissä keskusteluissa on pohdittu yhdessä lähinnä palkkausjärjestelmien kehittämismahdollisuuksia ja tarpeita lähi vuosina. Tupon palkkalinjasta ei tässä pöydässä puhuta eikä päätetä, hän toteaa.
Ekuri kertoo, että rakenteiden kehittämistyössä keskustelutilanne on vielä avoin. "Jos tupo syntyy, niin palkkarakenteiden kehittämistä koskevan ohjelman toteuttaminen on silloin mahdollista", hän sanoo
SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki on hänkin sitä mieltä, ettei tupon mahdollinen kaatuminen estä kuntien palkkaremonttia. Se on tehtävä neuvottelujen lopputuloksesta riippumatta, hän vaatii.
Palomäki arvostelee Kunnallista työmarkkinalaitosta epäjohdonmukaisuudesta.
"Yhtäällä ollaan huolestuneita kuntapalkkojen kilpailukyvystä, kuntatyön imagosta ja toisaalla taas hylkäämässä koko kuntien palkkaremontti."
Parempi työllisyys
yhteinen tavoite
Tuloneuvottelujen eilen jatkuessa pöydässä olivat päällimmäisinä ratkaistavina asioina työelämän turvallisuuteen ja laatuun liittyvät kysymykset. Ne pitäisi onnistua sopimaan tavalla, joka palvelee yhteistä keskeistä tavoitetta, työllisyyden parantamista. Palkansaajajohtajat korostivat neuvotteluun lähtiessään kompromissivalmiuttaan ja odottivat aikaisempaa joustavampaa asennetta myös vastapuolelta.
Laatutavoitteet, ennen muuta työsuhdeturvan parantaminen, "muutosturvaraha" on keskusjärjestöistä SAK:lle niin tärkeä ja niin tiukkaan kiveen jo hakattu tavoite, ettei ainakaan täydelliseen perääntymiseen ole varaa. Puheenjohtaja Lauri Ihalaisen linjaus on, etteivät työnantajat selviä tästä ongelmasta ilman kustannuksia. Toisaalta hän korostaa, ettei muutosturvaraha nosta mahdollisen tupon kustannusvaikutusta "promillellakaan".
Yksi polku ratkaista periaatekysymykseksi muodostunut riita muutosturvarasta saattaisi löytyä sekin koulutuksesta. Eli sovittaisiin irtisanotuksi joutuvan työntekijän ohjaamisesta työsuhteen päättyessä suoraan osaamista kartuttavaan koulutukseen. Niin, että se kustannuksiin myös työnantajapuoli joutuisi osallistumaan yhdessä "kolmikantaisesti" kartutettavan rahaston kautta.