Työeläke on ansiosidonnainen sosiaalivakuutus, joka turvaa henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvan tulotason eläkevuosina. Työeläkeindeksin tehtävänä on ylläpitää eläkkeen arvo ja ostovoima.
Verovaroin rahoitettava kansaneläke sidotaan kuluttajahintaindeksiin, ja siihen tehdään elintason nousua seuraavia tasokorotuksia. Työeläkkeisiin, joita saa 98 prosenttia eläkeikäisistä, ei sen sijaan tehdä tasokorotuksia. Näin siksi, että ne alun perin sidottiin palkkaindeksiin.
Kun työeläkeindeksistä poistettiin palkkapainotteisuus, ovat monet kokeneet tämän ”oikeusmurhaksi”. Vuonna 1995 hyväksytty taitettu indeksi on merkinnyt eläketason laskua ja eläkeläisten köyhtymistä.
Palkkatasot 1995–2015 ovat nousseet 88 prosenttia ja työeläkkeet 46 prosenttia. Kun vuonna 1995 keskimääräinen työeläke oli 60 prosenttia palkasta, niin 2015 se oli reaalisesti enää 47 prosenttia.
Lähestulkoon kaikki eläkeläiset ovat pienituloisia, sillä 50 prosenttia heistä joutuu tulemaan toimeen alle 1 384 euron kuukausieläkkeellä, ja 90 prosenttia alle 2 500 euron eläkkeellä.
Kun eläkkeiden lähtötasot ovat alhaiset ja kun nykyinen työeläkeindeksi ei turvaa edes sitä, eläkeläisköyhtyminen kärjistyy. Kun köyhyysrajan alla elää 65-vuotiaista 7 prosenttia, niin yli 75-vuotiaista jo 20 prosenttia, yli 85-vuotiaista 30 prosenttia ja 100-vuotiaista melkein puolet.
Eläkeläiset ovat tämän päivän leipäjonoissa suurin ”asiakasryhmä”, vaikka eläkkeen pitäisi turvata perustoimeentulo.
Kun taitettu indeksi hyväksyttiin Suomessa, oltiin huolissaan suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen aiheuttamasta kustannusrasitteesta eläkejärjestelmän kestävyydelle. Pelättiin ”eläkepommia”. Nyt on kaksikymmentä vuotta hillitty eläkemenoja ja kasvatettu rahastoja.
Tuona aikana eläkemenot ovat kaksinkertaistuneet ja eläkerahastot ovat viisinkertaistuneet. Niissä on varoja jo lähes 190 miljardia euroa, ja ne kasvavat vuosittain 8–12 miljardia euroa. Kansainvälisten arvioiden mukaan tänä päivänä Suomessa eläkejärjestelmä voi hyvin, mutta eläkeläiset huonosti.
Suuret ikäluokat tulivat eläkeikään vuosina 2009–2015. Ennätys koettiin vuonna 2009, jolloin yli 80 000 ihmistä siirtyi eläkkeelle. Huolimatta suurten ikäluokkien eläkkeelle menosta ja pitkäaikaisesta talouslamasta eläkerahastot ovat kasvaneet viimeiset kahdeksan vuotta yhteensä 85 miljardia euroa. Rahastojen kasvu on ollut 21 000 euroa minuutissa.
Valtionvelka on samana aikana kasvanut 10 000 euroa minuutissa. Tämän vuoksi hallitus on käynnistänyt Suomen historian mittavimman leikkausohjelman. Tosiasiassa julkisen talouden nettovelka laskee, mutta me kuivatamme kansataloutemme ulkomaille. Eläkevaroista yli 130 miljardia euroa on siirretty ulos, ja niistä arviolta 40 miljardia euroa on sijoitettu veroparatiiseihin.
Palkkatasoindeksiin siirtyminen maksaa laskennallisesti vuodessa noin 300 miljoonaa euroa, jos reaalipalkat kasvavat 1,6 prosenttia. Tämä on 2,5 prosenttia eläkerahastojen tuotosta.
Jos palkat eivät nouse, eivät nouse eläkkeetkään. Kumulatiivisesti 30 vuoden päässä Eläketurvakeskuksen arvion mukaan palkkatasoindeksin kustannus on nykyrahassa 7,8 miljardia euroa, mutta silti eläkerahastot olisivat reaalisesti nykyistä suuremmat. Tuolloin käytännössä kaikki nykyeläkeläiset ovat poistuneet keskuudestamme.
Palkkaindeksin ja parempien eläkkeiden ansiosta nuoremmat polvet saavat vuonna 2045 laskennallisesti 85 000 uutta työpaikkaa, 0,8 miljardia euroa enemmän työeläkemaksukertymiä ja 2,6 miljardia euroa lisää verotuloja. Nuoremmille jää myös koko kansallisomaisuus. Palkkapainotteinen indeksi on aitoa sukupolvien välistä solidaarisuutta.
Indeksiuudistuksen lähtökohtana täytyy olla sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Se tarkoittaa, että sekä nykyisten että tulevien eläkkeensaajien eläketasot turvataan.
Yksikään eläkeläispolvi ei saa joutua tilanteeseen, jossa heidän elintasonsa laskee ja he köyhtyvät eläkevuosina. Indeksiuudistus ei kasvata tuloeroja, sillä indeksitarkistukset ovat, kuten palkankorotukset, prosenttikorotuksia.
Tulevaisuudessa voisi myös harkita koko indeksijärjestelmän uusimista, jolloin tarkistusten pohjana olisivat eurokorotukset.
Riittävä eläkerahastojen koko on hyvä varmistaa, jotta tulevaisuuden eläkevastuut hoituvat. Rahastot ovat kuitenkin jo ylimitoitetut, sillä alkuperäinen tavoite oli luoda kahden vuoden eläkemenoja vastaava puskuri. Useissa vertailumaissa ei lakisääteistä eläketurvaa rahastoida lainkaan.
Ei ole mitään tarvetta ylläpitää lähes pariinkymmeneen yksityiseen eläkeyhtiöön ja eläkekassaan perustuvaa järjestelmää. Sen hallintokulut ovat vuodessa yli 500 miljoonaa euroa ja 300 miljoonaa euroa tuhlataan asiakashyvitysten maksamiseen suuryrityksille. Suomessa riittäisi yksi työeläkeyhtiö.
Kimmo Kiljunen on Suomen Senioriliikkeen puheenjohtaja.