Ei ihme, että maanviljelijät ovat hermostuneita tukipolitiikasta. Asiat kun tuntuvat etenevän virheestä toiseen.
Ensin tehdään ratkaisu, joka vähentää tuloja. Sitten kootaan kasaan sopimus korvaamaan aiheutuneita vääristymiä. Minkä jälkeen etsitään keinoja edellisen ratkaisun epäkohtien paikkaamiseksi.
Maanviljelijöiden hermostuneisuuden tekee ymmärrettävästi se, että tuista riippuu palkkapussin paksuus.
"Palkka tulee tuista. Muut tulot menevät kuluihin", laskeskelee maanviljelijä Mikko Röyttä lypsykarjatilallaan, joka sijaitsee Pyhäjoen laaksossa, Oulaisten kaupungin keskustan ja Matkanivan kylän puolivälissä.
Professori Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta vahvistaa tuilla olevan maatalouden tuloissa selvästi suurempi merkitys Suomessa kuin muissa Euroopan unionin maissa.
Kiitos tästä lankeaa viljelyoloille, jotka kylmillä pohjan perukoilla ovat ankarammat kuin pitkän lämpimän etelässä.
"Tuen luonteella ja määrällä on merkittävä rooli maatalouden tuotannon turvaamisessa maan eri osissa ja tuotantosuunnissa", Jyrki Niemi korostaa.
Viljely loppuisi
ilman tukia
Laulaja Veikko Lavi luritteli aikoinaan, kuinka eläkkeet koostuvat tukiosista ja tukilisistä ja parkaisi, että herra isä, mitä muita lisiä niitä onkaan.
Kun katsoo viljelijän kukkaroon, voisi päivitellä samalla tavalla. Niin monista eri nimisistä tukiluukuista eurot tipahtelevat tilille.
Maaseutusihteeri Keijo Pylväs Oulaisista ei äkkiseltään osaa sanoa, kuinka monta eri tukinimikettä on olemassa. Joka tapauksessa "useita kymmeniä", hän tokaisee ja myöntää alan ammattilaisillakin olevan täysi työsarka pysyä kaikista kiemuroista jyvällä.
Mikko Röytän mielestä tukijärjestelmän kirjavuus ja jatkuvat muutokset tekevät olon epävarmaksi.
"Jotenkin tätä järjestelmää pitäisi voida yksinkertaistaa. Kaikkien tukiin liittyvien asioiden kun on kuitenkin olla niin tarkassa järjestyksessä."
Niin monimutkainen kuin tukiviidakko onkin, pois sitä ei haluta antaa. Syy on yksinkertainen.
Jyrki Niemi otaksuu, että jos tuet poistettaisiin, suomalainen viljelijä kärsisi hätää. Tilamäärä romahtaa ja keskikoko kasvaa rajusti. Tuotanto keskittyy Etelä- ja Länsi-Suomeen. Kotieläintuotanto pärjää vain halvan tuontiviljan varassa.
"Maidontuotanto säilyisi jossain määrin, mutta putoisi selvästi alle omavaraisuustason. Tuore maito olisi varmaan kotimaista, mutta juustot ja jäätelöt tuotaisiin muualta. Viljanviljely vähenisi murto-osaan. Jauhot tuotaisiin", Jyrki Niemi maalailee kuvaa ajasta, jolloin maataloutta ei tueta.
Paras hinta maalle navetasta
Tilan tuotantosuunnasta, tilan koosta ja sijainnista sekä muun muassa velan määrästä johtuen maataloustuet vaikuttavat eri tavalla viljelijöihin. Siinä, missä velaton keskivertotila pärjää hyvin, velkainen tila saattaa sinnitellä kiikun kaakun.
Keijo Pylväs laskeskelee, että heikoiten näillä leveysasteilla tullaan toimeen pelkästään viljanviljelyyn perustuvalla maatilalla. Viljatilalla palkkarahat on tienattava muusta kuin maasta. Usein tällaisten tilojen isännät ja emännät käyvät palkkatyössä tilan ulkopuolella.
"Paras hinta sadolle saadaan navetan kautta jalostamalla tuote joko maidoksi tai lihaksi."