Valtion vesivarasto, ei oikea joki, ajatteli toimittaja-tietokirjailija Tapani Niemi katsellessaan Kemijokea. Hän ajoi Suomen pisimmän joen latvoille asti nähdäkseen vain melkein tyhjän joen. Kalastajia ei ollut montaa matkan varrella.

Ennen Euroopan tärkeimmästä lohijoesta, hänen kotijoestaan oli tullut loheton. Elettiin 1990-lukua.

Pelkosenniemellä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneessä Niemessä heräsi halu selvittää, mitä joelle oli tapahtunut ja miksi.

Tarinat mahtavasta Kemijoen lohesta ja sen katoamisesta olivat tuttuja, olihan niitä kerrottu jo vuosikymmeniä, mutta jokin pala tarinoista tuntui puuttuvan.