Varttuneemmalla väellä on nykynuorisosta ja sen harrastuksista omat stereotypiansa. Usein käsitykset pitävät myös paikkansa.
Mutta Erno Jokela, 14, ei mahdu perinteisen raamituksen sisään. Tässä kolme vankkaa perustetta:
1) Jokela harrastaa hiihtoa.
2) Hän hiihtää ns. ylipitkiä matkoja.
3) Hän ei halua kilpailla.
Kun Jokelan ajatuksia kuuntelee, voisi kuvitella, että mittarissa olisi ainakin kymmenen lisävuotta.
Myllytullin yläasteen 8. luokkalainen puhuu vähän, harkitusti ja - mikä tärkeintä - asiaa.
"Kunnon kohottamisessa on riittävästi haastetta. Tykkään urheilusta", kolmanteen täysimittaiseen Tervahiihtoon (70 km) valmistautuva Jokela alleviivaa.
Mutta entä kilpaileminen?
"Ei ole minun juttuni. Kilpailuissa homma on väkinäistä. Rentous puuttuu", Jokela tiivistää.
Aivan.
Ei mikään
hiihtohullu
Varsinainen hiihtohullu Jokela ei ole.
"Hiihdän silloin, kun siltä tuntuu - joskus enemmän, joskus vähemmän. Tänä talvena kilometrejä on takana 300-400", Jokela ynnää.
Kavereilla lukemat eivät ole samaa luokkaa. Hiihto ei lukeudu nuorison suosikkiharrastusten joukkoon.
"Ei siinä mitään. Pääasia, että tekee jotain", hiihdon lisäksi tennistä pelaava Jokela huomauttaa.
Ensimmäisen 70 kilometrin lenkin värttöläinen sivakoi 12-vuotiaana. Jo vuotta aiemmin Jokela osallistui 40 kilometrin retkisarjaan.
"Ensimmäinen seitsemänkymppiä oli mielenkiintoinen kokemus. Loppupuolella jossain Oulujoen jäällä olin aivan poikki. Vastatuuli vei voimat", Jokela muistaa.
Jokela jaksoi kuitenkin maaliin asti - lopulta kevyesti.
"Monet kanssahiihtäjät ihmettelivät tempaustani. Olin ilmeisesti kisan kuopus", Jokela hymähtää.
Hiihto on Jokelan perheen yhteinen harrastus. Timo-isä, Jaana-äiti ja sisarukset Aleksi (10), Tuula (16) ja Aino-Maria (18) ovat usein ladulla lenkkikaverina.
"Innostus tulee isältä", Jokela myöntää.
Taukopaikalta taukopaikalle
Vuosien varrella Jokelan hihaan on tarttunut muutamia hyviä vinkkejä. Nuorukainen opastaa Tervahiihdon ensikertalaisia kokeneen konkarin ottein.
"Aamulla kannattaa syödä vatsa niin täyteen kuin jaksaa. Matkalla on fiksua edetä rauhassa taukopaikalta taukopaikalle. Ahnehtimisen löytää varmasti edestään."
"Itsekin olen sortunut liian lujaan aloitukseen", Jokela painottaa.
Starttaa Jokela sunnuntaina lujaa tai ei, Raksilan pesäpallostadionille nuorukainen sujuttelee varmuudella. Mukava bonus päivän urakoinnista odottaa kotona.
"Hyvää lohi- tai makaronilaatikkoa suuhun ja sitten lepäämään. Siinä se", Jokela virnuilee.