Finlandia-palkinnon saaja julkistetaan 7.12.
Torstaina ratkeaa kotimaisen kirjallisuuden suurin mediatapaus, kun tämän vuoden Finlandia-palkinnon saaja julkistetaan.
Samaan aikaan, kun kirjallisuuspalkintojen merkitys mediassa on kasvanut, on palkintokeskeistä keskustelua alettu enenemässä määrin myös arvostella. Kriitikoiden mukaan kirjallisuuspalkinnot väristävät kirjallisuuskeskustelua. Viimeksi Eino Leino -seura järjesti aiheesta keskustelutilaisuuden.
"Palkinnot annetaan aina väärille kirjailijoille. Palkintoraadin päätöset ovat ovat lähtökohtaisesti vääriä", kirjailija ja itsekin Finlandia-palkintoraadissa istunut Peter Mickwitz kärjisti ongelmaa.
Suomessa jaetaan yli viisikymmentä kirjallisuuspalkintoa vuosittain. Käytännössä siis yksi kirjallisuuspalkinto jaetaan vuoden jokaisella viikolla.
"Mitä tapahtuu, kun palkinnot korvaavat kirjallisuuskeskustelun ja kirjallisuuskritiikit. Ja miksi kirjailijoina menemme mukaan tähän sirkukseen", Mickwitz kysyi.
Toimittaja Nadja Novak puolestaan viittasi Hannu Raittilan Kirjailijaelämää-kirjassa esitettyyn Paasikiven sitaattiin: "On se saatana kun kansa on pieni." Kirjallisuudessa tämä tarkoittaa sitä, että kulloinkin puheenaiheeksi mahtuu vain muutamia kirjoja. Usein nämä ovat nimenomaan eri palkintojen voittajia.
Finlandia on
romaanin puolustaja
Alun perin Finlandia-palkinto on perustettu kaupallisiin tarkoitukseen. Suomen Kustannusyhdistys alkoi suunnitella palkintoa kansainvälinen Booker-palkinto esikuvanaan.
Vuonna 1993 palkinnonjakoperusteita kuitenkin muutettiin. Tuolloin päätettiin, että palkinto annetaan romaanille. Tuohon saakka esseistit ja runoilijat olivat vieneet palkinnon hyvin usein prosaistien edestä.
"Tämän oli tarkoitus nostaa romaanin statusta, ei suinkaan hämärtää sitä", kirjailija Arto Virtanen korosti.
Hän muistutti myös, että romaania ei pidä väheksyä kustantajan näkökulmasta: romaani pitää kustantajat pystyssä ja mahdollistaa näin myös muun, margnaalisemman kirjallisuuden julkaisemisen. Samalla kun talous on korostunut, on kulttuuri hänen mukaansa unohtunut.
"Ainoa, mikä tässä voittaa, on kaupallisuus. 100 000 ostavaa lukijaa ei voi olla väärässä", Virtanen kiteytti.
Miksi ammattilaisia väheksytään?
Lisäjulkisuuden toivossa myös Finlandia-palkinnon valitsijoiden kriteereitä on muutettu. Viimeisimmän muutoksen jälkeen raatiin on valittu julkisuuden henkilöitä, joilla on jokin suhde kirjaan tai kirjallisuuteen.
Tänä vuonna palkinnon saajan päättää kirjallisuuden ammattilainen, Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professori Jyrki Nummi.
"Samaan aikaan, kun julkkikset tulivat raateihin, median kiinnostus palkintoa kohtaan laski", huomautti Helsingin Sanomien kirjallisuustoimittaja ja -kriitikko Jukka Petäjä.
Samalla hän muistutti myös palkintojen tarpeellisuudesta. Median huomion turvin kirjallisuudelle saadaan lisää toimintaedellytyksiä.
"Jos palkintoja ei olisi, sama raha ei tulisi kirjallisuudelle mitään muuta kautta."
Erityisesti kirjailijat ovat ihmetelleet, miksi alan merkittävimmästä palkinnon voi päättää joku muu kuin kirjallisuusalan ammattilainen. Musiikkikilpailuissa ei ole koskaan maallikoita päättämässä palkinnon saajista. Myös kuvataiteen palkintojen, kuten Ars Fennican saajan päättää alan erikoisasiantutijat.