Kunnan nokkamiesten osa ei ole kadehdittava. Kovin harvoin kuntapäättäjät ja -johtajat saavat kiitosta valtuuston tai hallituksen hyvästä päätöksestä. Korvamakiaa tulee sitäkin useammin. Kaikki ovat asiantuntijoita kuntaa, meitä kaikkia koskevissa asioissa.
Suuri osa pohjoisen kunnista on rispaantunut, nuutunut ja räytynyt viime vuosikymmenellä. Täällä on priorisoitu palveluja ja tehty erilaisia kauhuskenaarioita ja tappolistoja jo paljon ennen pääkaupunkiseudulla alkanutta valtavaa leikkausporua.
Ei ole ihme, ettei yhteinen lama ole kiinnostanut.
Usealla kunnalla näyttää olevan edessään vähän helpompaa, vaikka aikaisemman mulle sulle -jakopolitiikan aika on auttamattomasti ohi. Hyvät näkymät antaisivat monelle asiaan vihkiytyneelle entistä paremmat eväät johtaa kuntaa.
Tunkua ei vain siitä huolimatta ole.
Kunnallishallintoon monimutkaistunut ja vaatii paljon aikaisempaa enemmän päättäjiltään.
On paljon helpompi päättää postilaatikon väristä kuin siitä, onko kunnan kokonaisstrategian mukaista järjestää tilat postille jonkin kunnan toimipisteen yhteyteen tai siitä, mikä se kunnan strategia sitten ylipäätänsä on. Aikaisempien rutiinipäätösten tilalle on tullut yhä enemmän vaikeita strategia- ja linjapäätöksiä, jotka edellyttävät päättäjiltä paljon aikaa ja tietoa. Nykykuntaa ei yksinkertaisesti voida johtaa ilman tällaista strategiaa, punaista lankaa ja sinistä ajatusta.
Jotta voi päättää, pitää tuntea asia. Siihen vaaditaan älyä, tarmoa ja tietoa -ennen kaikkea kuitenkin aikaa.
Kuntaliiton kehittämispäällikkö José Valannon pohdittavaksi heittämää osa-aikaisesti palkattua hallituksen tai valtuuston puheenjohtajaa ei kannata heittää suoraa päätä Timbuktuun tai Oseaniaan. Se antaisi poliittiselle johdolle yhden mahdollisuuden perehtyä asioihin.
Se muuttaisi selvästi virkamiesjohdon ja luottamusmiesjohdon epätasapainoa vaaleilla valitun poliittisen johtajan suuntaan. Valanto korostaa, että se ei olisi pormestarimallin versio, vaan siinä etsitään toimivaa tasapainoa poliittisen- ja virkamiesjohdon välille. Virkamiesjohto toisi päätöksentekoon tarvittavaa ammattijohtajan tietoa, poliittinen vaikutusvaltainen johto kansalaismielipiteen.
Mallia voisi vaihdella. Poliittinen johtaja voisi olla palkallisella osalla jossain tunnin päivässä tai viikossa, päivän viikossa, jossain kokoaikainen, johonkin sellainen ei soveltuisi lainkaan. Se ei edellytä mitään muutoksia lainsäädäntöön ja sitä voitaisiin soveltaa henkilöittäin.Jos valitulla hallituksen puheenjohtajalla on mahdollista irrottautua, hyvä, jos ei, unohdetaan koko juttu.
Malli ei ratkaise yhtä suurimmista ongelmista. Yksityiset yritykset eivät usein katsele mielellään henkilökuntansa politikointia muun muassa koska se vie liikaa aikaa. Erityisen suurena puutteena on etenkin menevien it-yritysten henkilöstön puute yhteisten asioiden hoidossa.
Tasapainokunnissa se saattaisi myös antaa jollekin puolueelle kohtuuttoman edun. Demarit voisivat saavat pienellä voitolla hallituksen palkatun puheenjohtajuuden ja sitä kautta etulyönnin kokoomukseen. Tai päinvastoin.
Siitä aiheutuisi myös lisäkustannuksia. Kuntatalouden kannalta muutamaan tuhannen tai kymmenen tuhannan euron kulungeilla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä.Se olisi pieni hinta siitä, että käytäntö voisi lisätä demokratiaa.
Mallia ei tarvitse käyttää, mutta sitä voi käyttää.Siellä, mihin se soveltuu.