Kempeleen palkkakähinä todistaa jälleen, miten hankalaa on määritellä oikeudenmukainen palkka julkisella sektorilla toimiville johtajille. Kunnan tai kaupungin johtaminen on yhtä lailla vaativaa kuin on markkinoilla toimivan yrityksenkin, mutta tuloksia on tietysti vaikea mitata. Yrityksissä viivan alle jäävästä euromäärästä voi johtaa onnistumisen ja palkkionkin.
Kun julkinen sektori aivan liian usein nähdään pelkkänä rahanreikänä eikä palveluntuottajana, kunnanjohdon palkoista syntyy helposti poru. Niin kävi Kempeleessäkin. Ongelma ei varsinaisesti ole korotusten suuruus, sillä korotusten jälkeenkään palkkatasoa ei voi luonnehtia huikean korkeaksi.
Menettelytavoissa on kylläkin paljon korjaamista. Kunnanjohtaja Kari Ahokkaan on syytä katsoa peiliin. Viittaukset reservinupseerikoulutuksen antamiin hyötyihin ja ajojahtiin kuulostavat suoraan sanoen naurettavilta, kun toisella puolella oli kuntalaisten halu tietää. Mikäli palkankorotusten valmistelu olisi hoidettu avoimuutta noudattaen ja tehtäväkuvat julkisesti juurta jaksain perustellen, palkkapommi olisi jäänyt suutariksi.
Kempeleläisten reaktiota ei voi moittia, kun myös kunnanhallitus tuntuu olleen pimennossa (Kaleva 16.4.), ja samaan aikaan opetuksesta ja muista henkilöstömenoista haetaan säästöjä.
Kähinä on valitettava. Säästämisen paine lisääntyy sitä mukaa kuin lama ottaa otettaan Suomen kuntasektorista. Periaatteessa kuntapäättäjät ovat oikealla asialla yhtä lailla Kempeleessä kuin muuallakin yrittäessään säästää veronmaksajia heiltä itseltään. Velkaantuminen tarkoittaa siirrettyä verotusta ja helpottaa hetkeksi. Menoihin on pakko puuttua. Rakenteiden muuttaminen ja palvelutuotannon tehostaminen vaativat osaamista, josta pitää voida maksaa myös kunnissa.
Kysyä sen sijaan voi, syntyvätkö osaaminen ja uusi ajattelu vain sillä, että nykyisten johtajien tehtävänimikkeet muuttuvat ja palkka nousee? Vai olisiko jopa järkevää muutosjohtamisen toteuttamiseksi palkata myös kuntiin määräaikaisia johtajia, joilla on kokemusta myös yritysmaailmasta? Tehostaminen ja saneeraaminen ovat kuntien arkipäivää tulevina vuosina. Molempia voi olla vaikea hoitaa, jos koko työura on koostunut palvelusta julkisella sektorilla.
Vanhan sanonnan mukaan työmies on palkkansa ansainnut. Sama pätee kunnanjohtoonkin, myös Kempeleessä. Ansaitsemisen perusteet pitää vain selkeästi ilmaista. Jokainen työnantaja haluaa tietää, mistä maksaa. Niin haluavat kuntalaisetkin.