Helsinki Palkansaajajärjestöjen keskusliittojen lukumäärän pienennys on väistämättä edessä, sanoo yli 20 vuoden uran ay-liikkeessä tehnyt ja Kunnallisvirkamiesliittoa vuosina 1990-2000 johtanut Katriina Perkka-Jortikka. Hän tutkailee maanantaina ilmestyneessä kirjassaan "Näin bailaa ay-liike" ammattiyhdistystoiminnan tulevaisuutta.
Perkka-Jortikasta on "järjetöntä jo taloudellisesti" elleivät palkansaajat yhdistä voimiaan. Hän esittää, että SAK:n, STTK:n ja Akavan yhdistävät rivinsä yhdeksi keskusjärjestöksi. "Yksi keskusjärjestö palkansaajapuolella riittää suomalaisessa yhteiskunnassa. Nyt kolmen järjestön johtajat kilpailevat keskenään siitä, kuka näkyy paremmin julkisuudessa", Perkka-Jortikka totesi kirjan julkistamistilaisuudessa.
Hänen mukaansa yksi keskeinen tekijä siihen, että palkansaajilla on yhä monta keskusjärjestöä, on puoluepolitiikka. Se vaikuttaa ay-liikkeen sisällä paljon. "Uudessa keskusjärjestössä pitää myös antaa kaikkien värien näkyä. Sitä ei voi omia yhden puolueen omaisuudeksi", Perkka-Jortikka korosti.
Hänen mukaansa keskitettyjen tuloratkaisujen varaan rakennettu järjestelmä on liian vahvasti sosiaalidemokraattien poliittinen organisaatio, jossa sisäpiiri pelaa omaa peliään. Toisaalta Perkka-Jortikka uskoo, että ay-liikkeen poliittinen valta vähenee, jos se ei muuta toimintatapojaan enemmän kansalaisliikkeen suuntaan.
Perkka-Jortikka huomautti, että suomalainen palkansaaja antaa nyt samanaikaisesti kaksi valtakirjaa yhteiskuntapolitiikan hoitoon: ay-liikkeelle, johon kuuluu 70 prosenttia palkansaajista ja poliitikoille.
Perkka-Jortikan mukaan keskusorganisaation rakenteen keventämisen puolesta puhuu paitsi näin saatu yhtenäisempi voima työnantajaleiriä vastaan myös se, että suomalainen ay-liike on tiiviissä kytköksessä eurooppalaiseen liikkeeseen. Hän toivoo, että joku tosissaan lähtee viemään yhdistämishanketta eteenpäin. Perkka-Jortikka muistuttaa, että yhdistyminen oli SAK:n nykyinen puheenjohtajan Lauri Ihalaisen ykköstavoite jo 1980-luvun puolivälissä. Sen jälkeen edesmennyt Jorma Reini selvitteli TVK:n kaaduttua STTK:n ja Akavan voimien yhdistämistä, mutta tämäkään hanke ei edennyt.
Paikallisessa
sopimisessa työtä
Postmodernista näkökulmasta ay-liike näyttää pystyyn kuolleelta, monologia pitävältä organisaatiolta, joka on kadottanut alkuperäisen kansalaisliikeideansa, Perkka-Jortikka kirjoittaa. Tulevasuutta ay-liikkeellä hänen mukaansa kuitenkin on, vaikka sen merkitys on vähentynyt dramaattisesti.
"Ay-liikkeellä on tosi paljon tehtävää paikallisen sopimisen esille nostamisessa", Perkka-Jortikka sanoo, vaikka ei aseteta paikallista sopimista tulopoliittinen ratkaisun vaihtoehdoksi. Tärkeintä hänen mukaansa on muistaa, että liitot ovat jäsentensä palveluksessa. Siksi kentän äänelle on annetta jatkossa voimakkaampi paino.
Kirjallaan nyt kouluttajana toimiva Perkka-Jortikka haluaa haastaa muut käymään kriittistä, mutta avointa keskustelua. Ay-liikehän koetaan yhä hieman mystisenä ja etäisenä linnakkeena. Sisäpiiristä on vaikea saada selvää eikä toimintaa juurikaan ole alistettu julkisen arvioinnin kohteeksi.
Kirja herätti
myös pelkoa
Kirjassaan Perkka-Jortikka hän ei kerro vain omista kokemuksistaan. Hän on haastatellut eri puolilla Suomea ja eri liitoissa toimivia ay-aktiiveja. Hänen mukaansa monet suhtautuivat kirjaan pelokkain tuntein ja osa kieltäytyi haastattelusta. Perkka-Jortikka ei kertomansa mukaan esimerkiksi löytänyt ketään haastateltavaa SAK:sta. Siksi kentän ääni kuuluu vain STTK:sta ja Akavasta.
Paitsi edunvalvonnasta, Perkka-Jortikka kirjoittaa omanvoitonpyynnistä, vallanjaosta, juonittelusta ja hauskanpidostakin. Hänen mukaansa erotiikkakin on yksi osa ay-toimintaa. Perkka-Jortikka ei sitä paheksu, vaan jopa suositti enemmän bailaamista. Näin ay-liike hänen mielestään säilyttää toimintakykynsä ja vetovoimansa.
Myös tavoitehakuinen panettelu, valehtelu, huhut tai tosiasioiden vääristely ovat valitettavan yleistä toimintaa ay-liikkeessä sekä työelämässä muutoinkin, Perkka-Jortikka toteaa.
Hieman sillisalaattimaisessa kirjassaan hän purkaa myös TVK:n konkurssin alusta loppuun.