Elinkeinoelämän markkinoimaa paikallista sopimista vieroksutaan palkansaajajärjestöjen jäsenkentässä. TNS Gallupin SAK:n, STTK:n ja Akavan toimeksiannosta tekemän mielipidekyselyn mukaan paikallisen sopimisen suosio on vaatimatonta ja on laskenut merkittävästi parissa vuodessa.
Halu työpaikkakohtaisiin palkkasopimuksiin on pudonnut 12 prosenttiyksikköä. Haluttomimpia sopimaan palkoista ja muista työehdoista työpaikoilla ovat STTK-laiset. Heistä vain 24 prosenttia kannattaa paikallista sopimista. Akavalaisilla vastaava prosentti on 28 ja SAK-laisilla 37. Koko väestöstä sitä kannattaa 38 prosenttia. Tosin pitää ottaa huomioon sekin, että kysymys on keskusjärjestöjen itsensä tilaama.
Muutos heijastaa sitä, mitä työpaikoilla on viime vuosina tapahtunut. Jatkuvat yt-neuvottelut irtisanomisuhkineen ja irtisanomisineen ovat omiaan lisäämään epäluuloa.
Suomessa on varsin pitkä sopimisen perinne. Tämäkin selvitys vahvistaa sen, että kansalaiset pitävät järjestelmää toimivana.
Ainakaan ei haluta riskeerata sitä, että sopiminen jätettäisiin vain työpaikoille. Työntekijöiden kannalta tämä on ymmärrettävää. Työnantajan voima monilla työpaikoilla on niin suuri, että se johtaa helposti sanelupolitiikkaan.
Työantajat perustelevat paikallista sopimista sillä, että eri työnantajien edellytykset maksaa palkkoja ja turvata muita etuja vaihtelee suuresti jopa saman alan sisällä.
Palkansaajapuoli taas pelkää, että etenkin heikoiten järjestäytyneillä työpaikoilla ja aloilla voi käydä köpelösti, jos neuvottelut siirretään verstaisiin. Paikallinen sopiminen edellyttää luottamuksellista ilmapiiriä. Siihen monilla suomalaistyöpaikoilla on vielä matkaa.