Suomen synkimmät väkivaltatilastot löytyvät tutkimuksen mukaan Pudasjärveltä. Paikallisen filosofian tohtorin Sinikka Wunschin kirjoittama historiateos Lain Nimessä kokoaa rikosten pesäpaikaksikin tituleeratun kunnan poliisivoimien taipaleen sadan vuoden ajalta. Pudasjärven poliisikunnan historia kuvaa palasen pudasjärveläistä elämää. Tehtävien runsaus ja määrärahojen niukkuus antavat todellisen kuvan sen ajan maalaispoliisin tehtävien hoidosta.
Maaseutupoliisin perustamista pohdittiin jo 1850-luvulla, mutta sanoista tekoihin päästiin vasta reilut 40 vuotta myöhemmin.
Pudasjärveä kuvattiin vaikeasti hoidettavaksi takamaaksi, rikollisten pesäpaikaksi. Nimismies Martti Moisala toimi Pudasjärvellä vt. nimismiehenä vuonna 1948. Elettiin sodan jälkeistä aikaa ja kaikesta oli pulaa.
"Tiet olivat surkeassa kunnossa, kuin kynnöspeltoja. Sillat kaipasivat korjausta missä sellaisia oli. Pudasjärven kohdalta Iijoen silta oli räjäytetty sodan aikana ja kulkemiseen käytettiin lossia, joka vaikeutti kulkemista", Moisala muistelee.
Pitäjässä oli liikkeellä monenlaista irtoväkeä, sodan kokeneita levottomia miehiä.
"Kortinpeluu oli yleistä eikä siinä paljoa mietitty kun savotalta saatu tilipussi tyhjeni korttipöydässä. Sota oli vielä lähellä ja oli totuttu elämään päivä kerrallaan", Moisala muistelee.
Pontikankeitto ja viinanmyynti rehottivat, juopuneita hoippui kylänraitilla.
Sodan jälkeen Pudasjärvellä oli suuria metsätyömaita. Savotoille hakeutui kulkumiehiä, etsintäkuulutettuja ja verojen kiertäjiä. Yksi poliisiauto oli saatu nimismiespiiriin ja valtiovalta oli antanut poliisien käyttöön polkupyöriä.
Konstaapeli Lauri Kynsilehto joutui hakemaan metsätyömaalta taposta etsintäkuulutetun miehen. Kulkuvälineenä oli polkupyörä ja matkaa taajamaan 60 kilometriä. Kynsilehto istutti miehen pyöräntangolle ja matka alkoi. Neuvotteluja käytiin matkan varrella ja Kynsilehto ehdotti, eikö voitaisi vaihtaa ajajaa. Ensin mies kieltäytyi, mutta suostui lopulta ja Kynsilehto istui vuorostaan pyöräntangolle.
Moisalan muistaa etsintäkuulutetun olleen ison korston kun taas Kynsilehto oli pienoinen mies. Telkien taakse mies saatiin ja passitettiin lääninvankilaan.
"Tämä on hyvä esimerkki tunnollisesta poliisista ja toiminnasta vaikeissakin olosuhteissa", Moisala tuumailee.
Historiikki kertoo, että poliisin tiloina oli 1920-luvulla rakennettu Putkala. Siellä oli kaksi selliä, keittiö ja toimistohuone.Saunaa ei sen sijaan ollut, ulkokäymäläkin oli yhteinen pidätettyjen kanssa.
Putkalassa asui vartiokonstaapeli ja siellä hoidettiin pidätettyjen kuulustelut, paljon myös poliisien yksityiskodeissakin.
Kynsilehto muistaa, että Hyrynsalmelta saatiin vanha arkistokaappi ja Olympia-merkkinen kirjoituskone.
Kaikki toimistovälineet kynistä papereihin ja lehtiöihin poliisimiehet joutuivat kustantamaan itse aina 1980-luvulle asti.
"Kirjekuoria ei tarvinnut ostaa vaan vanhat nimismiehen kuoret käännettiin ja käytettiin uudelleen", Kynsilehto muistelee.
Lähde: Sinikka Wunsch: Lain nimessä Rannikon Laatupaino Oy 2005