Ei ole mitenkään yllättävä uutinen, että kunta-alan sopimusneuvottelut ovat ensimmäisen yrityksen jälkeen poikki ja jatko hämärän peitossa. Vaikeuksia osattiin odottaa. Mutta yllätys oli tapa, jolla näihin vaikeuksiin päästiin.
Kuuna päivänä nykymaailmassa ei ole tapahtunut, että kuntatyönantaja lyö pöytään yli kymmenen prosentin palkankorotustarjouksen ja työntekijäpuolella noustaan neuvottelupöydästä pois.
Samalla menivät palkansaajien omat rivit sekaisin. Kunta-alan tarjous olisi kelvannut kaikille muille paitsi Tehyn ja Superin neuvottelujärjestö TNJ:lle. Vaikutelmaksi jää, että hoitoalalla oli oma ajattelu jo ikään kuin valmiiksi asemoitu työtaisteluasentoon, eikä nopea reagointi onnistunutkaan. Kun keskiviikkona neuvoteltiin, työnantaja muutti illalla oleellisesti aikaisempaa tarjoustaan paremmaksi.
Tarjottu palkankorotus itse asiassa oli niin hyvä, että on hämmästeltävä, kuinka talousvaikeuksissa olevat kunnat oikein rahoittaisivat palkkakustannusten ison nousun. Mitä kunnallisen työmarkkinalaitoksen johto oikein tuumi? Hallitus on luvannut yli 200 miljoonaa euroa ylimääräisiä valtionosuuksia, mutta sei paljon auta ahtaalla olevia kuntia.
Nyt kaiken päälle nämä rahat ovat vaakalaudalla. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön puheenjohtaja Erkki Kangasniemi moitti Tehyä ja Superia hyvin suorasanaisesti ja muistutti hallituksen lupaaman osuuden putoavan alkajaisiksi pois, jos lakkoon mennään.
Kunta-alan ammattiliittojen keskinäinen solidaarisuus on nyt melkoisella koetuksella. Jos sopu olisi syntynyt keskiviikkona, olisi päästy korotuslukemiin, joita aiemmin ei edes työtaistelulla olisi uskallettu toivoa.
Superin ja Tehyn puheenjohtajat Juhani Palomäki ja Jaana Laitinen-Pesola ovat tyrmänneet työnantajien korotustiedot kertomalla, ettei neuvottelupöytään tultu sellaisten lukujen kanssa. Toisaalta he eivät itse ole konkretisoineet, mitä oikein olisi tavoiteltu "tuntuva tasokorotus" palkkoihin.
Yhteiskunnassa on nyt poikkeuksellisen suuri valmius nostaa etenkin hoitotyötä tekevien kehnoja palkkoja. Mutta palkkaneuvotteluissa pitäisi olla myös tilannetajua nähdä, milloin jokin asia kannattaa riitauttaa ja milloin ei. Kunta-alan neuvottelut saatiin nyt solmuun ja ammattiliitot syyttelemään toisiaan, vaikka koko ongelma olisi voitu yllättävän vähin äänin saada pois päiväjärjestyksestä. Nyt hoitoala huutaa hallitusta kertomaan, mitä se oikein palkkapuheillaan on tarkoittanut. Parempi olisi ollut hoitaa asia itse kuntoon.