Edessä on takorautainen portti, keskiajalta? Sen takana on rusko, onkohan se aamu vai ilta? Kumpi vain käy: aistit heräävät mutta mieli menee levolle taulua katsoessa.
Taidemaalari Leena Vilenius on tuonut teoksiaan espoolaiseen kauppakeskukseen Isoon Omenaan. Hän on vuosien saatossa pitänyt näyttelyitä niin Suomessa, Espanjassa kuin nykyisessä kotimaassaan Italiassa.
Vilenius alkoi pitää näyttelyitä aktiivisesti opiskellessaan Oulussa arkkitehtuuria 2000-luvun alussa.
"Esilletuonti ei ollut mikään yksinkertainen juttu. Piti löytää paikka, johon hyväksyttiin sellaisen henkilön tauluja, jolla ei ollut meriittiä eikä nimeä. Asioidessani Taide ja Kehys Laurosessa tulimme tutuiksi omistaja Sinikka Laurosen kanssa, joka onnekseni piti töistäni ja antoi minulle mahdollisuuden näyttelyyn. Olen siitä edelleen hyvin kiitollinen", Vilenius kertoo.
Näyttelyn menestyksestä rohkaistuneena hän alkoi kysellä näyttelypaikkoja muualtakin ja Laurosen lisäksi hän piti näyttelyitä Taide ja kehys Jokelan ikkunassa sekä Kansainvälisessä keskuksessa Villa Victorissa.
"Paras tapa on mennä itse paikalle kuvakansion kanssa. Ikävä tosiasia on että tässäkin asiassa suhteilla on erittäin suuri merkitys, varsinkin Espanjassa ja Italiassa", Vilenius muistuttaa.
Galleristit haluavat nähdä merkkejä sitoutumisesta alalle ennen kuin ottavat taiteilijan töitä esille galleriaansa.
"Tässä vaiheessa taiteilijalla pitää olla oma, tunnistettavissa oleva tyylinsä sekä jonkin tietyn ja tarkkaan rajatun aiheen tai teeman ympärille syntynyt laajempi sarja töitä."
Vilenius itse pitää monipuolisena maalarina enemmän vapaammista näyttelyistä, joita voi viedä vaikkapa kahvilaan.
"Kannattaa katsella ympärilleen ja miettiä, missä ihmiset liikkuvat ja näin saattaisivat nähdä työsi. Sen jälkeen pitää vain mennä rohkeasti keskustelemaan näyttelyn järjestämisestä", Vilenius patistaa uinuvia taiteilijoita.
Oululainen taiteilijaHanna Schroderus on samoilla linjoilla.
"Hirveän paljon on oikeastaan vaan itsestä ja omasta aktiivisuudesta kiinni."
Schroderus suosittelee kyselemään näyttelymahdollisuuksia Real Dealin Kellari Galleriasta, jossa on esillä marginaalisempaakin taidetta, kahviloista ja liikkeistä, joiden näyteikkunoihin voisi tuoda taidetta. Yksi ponnahduslauta voi olla Taiteidenyö.
"Jonot on kyllä moneen paikkaan aika pitkät ja yleensä pitää joku portfolio tuoda. Aika paljon auttaa kun liittyy Oulun Taiteilijaseuraan, sieltä saa tietoa ja mahdollisuuksia ryhmänäyttelyihin", Schroderus neuvoo.
Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n ART360 manageri Taija Leinonen osaa neuvoa nuoria taiteilijoita niin paikkojen kuin käytännön asioidenkin tiimoilta.
"Julkisten tilojen ja kahviloiden lisäksi myös muiden alojen yrittäjät voivat olla kiinnostuneita näyttelyn tai yhdenkin teoksen esittelystä toimitiloissansa. Oulussa esimerkiksi Design Valkia järjestää toimitiloissaan aulanäyttelyitä. Hedelmällisen yhteistyön ja mielenkiintoisten kokonaisuuksien saavuttamiseksi taiteilijan on hyvä miettiä minkä yrityksen toimintaan oma taide saattaisi parhaiten sopia, esimerkiksi hautaustoimisto kiinnostunee erilaisesta linjasta kuin muotiliike."
Yrittäjän kanssa on syytä sopia tapaaminen ja valmistautua siihen huolella; mukaan kannattaa ottaa vähintään teoskuvia. Suunnitelmaa tehdessä on hyvä miettiä muun muassa ripustustapaa, vakuutuksia, markkinointia ja muita käytännön järjestelyjä.
Leinosen mielestä näyttelypaikkoja on Oulussa runsaasti, tosin keskeisimmät, kuten pääkirjaston vitriini, ovat kovin haluttuja.
Esimerkiksi Helsinkiin verrattuna Oululla on hyvät ja huonot puolensa taidekaupunkina: Helsingissä on lukuisia gallerioita mikä helpottaa näyttelyaikojen löytämistä mutta vaikeuttaa erottautumista.
"Myyntitoimintaa harjoittavia gallerioita on kaupungin kokoon nähden Oulussa myös riittävästi, joskin erikoisuuksia kuten valokuva- tai mediataidetta ei niistä vielä juurikaan löydy", Leinonen huomauttaa.