Oulu Oulun ensi- ja turvakodin kriisipuhelin otti vuonna 2001 vastaan 1 441 neuvonta- ja ohjauspuhelua, joista akuutisti apua kysyviä oli 429. Ajoittain turvakodin kaikki kahdeksan perhepaikkaa olivat käytössä, ja turvakotipaikkaa kysyttiin 61 kertaa talon ollessa täynnä. Vuoden aikana turvakodissa oli 97 aikuista, joista 95 oli naista ja 2 miestä. Lapsia turvakodissa kävi 98, joista kolme 3 prosenttia oli alle kouluikäisiä.
Turvakodissa työskentelevän projektityöntekijä Riitta Pohjanvirran mukaan perheväkivallan kustannusten laskeminen rahana on mahdoton tehtävä, mutta perheväkivaltaa kohtaavien toimijoiden yhteistyö tärkeää.
"Perheväkivallan kanssa kamppailu on kallista talonpoikaisjärjelläkin, jos esimerkiksi Oulussa sata äitiä ottaa vuosittain kuukauden sairaslomaa väkivallan vuoksi, Oulun perheväkivaltaa selvittäneeseen työryhmän kuulunut Pohjanvirta sanoo.
Tutkijakaksikko Markku Heiskasen ja Minna Piispan vuonna 1998 julkaiseman Usko, toivo, hakkaus -tutkimuksen mukaan parisuhteessa elävistä naisista 22 prosenttia on joutunut puolison fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai sillä uhkaamisen kohteeksi. Huolimatta tutkimustuloksista ja omista havainnoistaan työssään Pohjanvirta pitää perheväkivaltaa piilevänä.
"Väkivaltaa eri muodoissaan esiintyy varmasti kaikissa yhteiskuntaluokissa, mutta Oulussa sen uhreista käy terveyskeskuksissa vain 10-12 prosenttia ja kolme prosenttia hakeutuu turvakotiin. Julkisia palveluja käyttävät enemmän ne, joilla ei ole pelkoa kasvojensa menettämisestä julkisuudessa, Pohjanvirta sanoo.
Hänen mukaansa ensi- ja turvakoti on viimeinen lenkki turvanhakijalle. Väkivalta ei aina edes näy fyysisesti ulospäin.
"Asiakkaamme ovat joutuneet väkivallan uhreiksi jo aikaisemmin, ja apua on haettu jo läheisiltä. Ulkoisen väkivallan merkkejä tulijoissa on kuitenkin harvoin, mutta räikeitäkin tapauksia on silti tullut vastaan aivan riittämiin. Tarvittaessa ohjaamme tulijan lääkärin luokse. Pohjanvirta sanoo.