Kansanedustaja, mediapersoona Harry Harkimon pesäero kokoomuksesta on nostattanut kohua, ei juuri muuta.
Hallituksen niukan enemmistön kapeneminen sen sijaan lisää jännitystä, jos lohkeamiset jatkuvat.
Kansanedustaja, mediapersoona ja liikemies Harry Harkimon pesäero kokoomuksesta ja kaavailut jonkinlaisen poliittista järjestelmää uudistamaan pyrkivän yhteiskunnallisen liikkeen, keskustelukerhon tai verkoston perustamisesta ovat herättäneet laajaa etukäteishuomiota.
Harkimon päätös erota kokoomuksesta oli lopulta yllätyksetön, kun ottaa huomioon, että hän on jo pitkään arvostellut puoluetta ja politiikan toimintatapoja.
Mediahälystä huolimatta tähän asti on kuultu paljon porua, mutta saatu vähän villoja. Mitään kansanliikettä ei ole olemassa. Tuskin edes tulee ainakaan, mitä voi päätellä spekuloiduista taustanimistä. On vaikea sanoa vielä, ovatko irti-oton motiivit enemmän Harkimon omaan persoonaan liittyviä.
Harkimoa on äärimmäisen vaikea nähdä innostavana keulakuvana, jolla olisi karismaa ja macronmaista johtajuutta, jota laajat kansalaispiirit lähtisivät seuraamaan.
Oikeistoliberalismi on saattanut pettyä kokoomuksen hallitustyöskentelyyn, mutta mitään suurta liikehdintää ei ole ilmassa. Sekin mikä on voi sataa ihan muihin laareihin.
Suomessa on vakaa poliittinen järjestelmä, jota ei vielä yhden miehen irtiotoilla murreta. Arvostelu ei kanna pitkälle, jos ei ole tarjota punnittuja ja harkittuja vaihtoehtoja. Pallo on nyt Harkimolla.
Puolueita ja poliittisia liikkeitä on huomattavasti helpompi perustaa kuin saada niille kantovoimaa.
Viime vuosikymmeninä ainoastaan vihreät ja puoluehajaannuksen kokeneet perussuomalaiset ovat onnistuneet luomaan uudet, nyt jo vakiintuneet puolueet. Nuorsuomalaiset jäivät takavuosina yhden kauden ihmeeksi.
Yhteiskunnalliset uudistukset perustuvat hallitusohjelmaan. Käytännön työ valiokunnissa voi olla välillä puuduttavaa, jopa tylsää, kun lakiesitysten pykäliä käydään läpi, kuunnellaan edustajatovereiden jaarituksia ja asiantuntijoita. Ryhmäkokouksissa käsitellään ajankohtaisia asioita.
Mielenkiinto voi lopahtaa, jos on tottunut suoltamaan mielipiteitään blogeissa ja vlogeissa, saamaan julkisuutta talk show -juontajana, johtamaan urheiluseuraa tai yritystä oman mielensä mukaan. Politiikan käytäntö tulee kyvykkyytensä monella muulla tavalla elämässään todistaneille yksilösuorittajille kerta toisensa jälkeen yllätyksenä.
Kansanedustaja tarvitsee karismaa ja yksilösuorituksistakin on etua. Loppupeleissä on pystyttävä yhteistyöhön, osattava kuunnella, kyettävä luoviin ratkaisuihin ja taivuttava kompromisseihin. Omaan napaansa tuijottajilta ja heti kättelyssä ministerinsalkkua vaativilta tämä ei onnistu.
Sitä vastoin ryhmän kutistuminen yhdellä on kokoomukselle kova kolaus. Lisäksi puolue menetti jo HS:n mielipidemittauksessa pitkään pitämänsä johtoaseman SDP:lle.
Hallituksen suuret uudistukset ovat loppusuoralla. Hallituksella on niukka enemmistö. Paine kasvaa, eikä uusiin lohkeamiin ole varaa. Siltä osin huoleen on syytä myös hallituskumppaneilla.