Pääkirjoitus

Paljon melua tyh­jäs­tä II

Tavoitteet ja totuus osoittavat aivan päinvastaista alueellistamiseksi kutsutusta valtion työpaikkojen siirtymisestä. Niin on varsinkin Pohjois-Suomen näkökulmasta.

Tavoitteet ja totuus osoittavat aivan päinvastaista alueellistamiseksi kutsutusta valtion työpaikkojen siirtymisestä. Niin on varsinkin Pohjois-Suomen näkökulmasta. Toistaiseksi Pohjois-Suomeen on tullut tällä vaalikaudella korkeintaan muutamia satoja valtion työpaikkoja, kun vuosina 1990--2004 Pohjois-Suomesta lakkautettiin yli 17 000 valtion työpaikkaa. Alueellistamisen saavutukset ovat mitättömiä lähivuosien menetyksiin verrattuina.

Noina vuosina Uudellemaalle tuli lähes 7 000 valtion työpaikkaa lisää. Siihen verrattuna aie siirtää pääkaupunkiseudulta kolmisentuhatta henkilötyövuotta muualle maahan tällä vaalikaudella on vain vähäinen oikaisuyritys.

Pääministeri Matti Vanhaselle keskiviikkona annettu selvitys alueellistamisohjelman nykytilanteesta varmaan tyydyttää pääministeriä ja koko hallitusta. Ilman taustavertailua esitetyt luvut näyttävät komeilta. Maakunnissa tiedetään, että aihetta riemuun ei ole. Keskiviikon Kalevassa haastateltu Pohjois-Pohjanmaan maakuntajohtaja Pentti Lampinen totesikin tilastojen kertovan, mitä todellisuudessa on tapahtunut.

Pohjois-Pohjanmaan liitossa harmitellaan, että alueelta esitettiin laaja, toteutuskelpoisia hankkeita sisältävä paketti, mutta valtion päättäjät eivät siihen tarttuneet. Lampisen mukaan pientä myönteistä kehitystä näkyy vain VTT:n osalta. Muuten on tullut pelkkiä pettymyksiä.

Myös pelkästään tätä vuosituhatta katsoen menetykset ovat jatkuneet. Alueellistamisen syntysanat lausuttiin kuusi vuotta sitten, ohjelmaa on toteutettu viitisen vuotta. Silti kaikkien Pohjois-Suomen maakuntien tilastot vuosilta 2000--2004 osoittavat valtion työpaikkojen osalta miinusta. Yhteensä menetyksinä tuolta ajalta kertyy Pohjois-Suomeen 500 työvuotta. Jos mukaan lasketaan valtionyhtiöiden työpaikat, vähennys on paljon suurempi.

Myös noina vuosina valtion uusia työpaikkoja syntyi ylivoimaisesti eniten Helsinkiin, mutta myös Tampere menestyi hyvin. Pääkaupunki tietysti imee keskusvirastojen vahvistumisen hyödyt. Rehellistä olisi kuitenkin asettaa pöytään todelliset työpaikkamuutosten luvut puhumatta erikseen jostakin alueellistamisesta.

On paikallaan, että päättäjät osoittavat edes hyvää tahtoa työpaikkakadosta kärsiville seuduille. On kuitenkin turha odottaa, että millään alueella hurmaannutaan pelkistä puheista. Tarvitaan todellisia tekoja, jos valtion työpaikkoja aiotaan aidosti tasata maan eri osien puheiden mukaisesti -- edes jossakin määrin.