Kuuluisa paperilappu ei sisältänyt enää poliittisia jymypaukkuja. Kaiken jälkeen on aika siirtyä tavalliseen päiväjärjestykseen.
Sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman teki palveluksen, kun hän päätti julkistaa viime viikot paljon julkisuusmelua aiheuttaneen paperilapun. Siinä hän viestitti keskiviikkona 18. kesäkuuta keskustapuolueelle, että tuolloisen pääministeri Anneli Jäätteenmäen oli erottava pikaisesti.
Voi vain ihmetellä, miksi paperilapun julkistamista piti viivyttää viikkotolkulla. Nopealla julkistamisella olisi vältytty turhilta spekulaatioilta ja oikaistu tulkintoja, joita lapun oletetusta sisällöstä ehti lähteä liikkeelle. Niin kauan kuin tikkukirjaimin kirjoitetun viestin täsmällinen sisältö oli hämärän peitossa, se loi epävarmuuden ilmapiiriä jopa hallitustyöskentelyn ylle. Nyt kun teksti tiedetään, paluu tavalliseen päiväjärjestykseen on mahdollinen ja toivottava.
Uusin kohu lähti liikkeelle, kun Jäätteenmäki nosti asian esille keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessa lokakuun alussa. Jäätteenmäki sanoi sosiaalidemokraattien vaatineen paperilapussa pääministerin eroa ja vauhdittaneen vaatimusta uhkaamalla, että jos pääministeri ei lähde, demarit lähtevät hallituksesta.
Backmanin kirjoittama paperilappu vahvistaa koko ajan tiedetyn eli sen, että SDP halusi Jäätteenmäen syrjään. Demarien mitta täyttyi, kun he saivat jo ennen keskiviikkoa tietää, että Jäätteenmäki oli saanut salaisiksi luokiteltuja Irak-tietoja tasavallan presidentin silloiselta neuvonantajalta Martti Manniselta.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Timo Kallin oikeaksi vahvistama teksti ei sen sijaan viitannut sanallakaan siihen, että sosiaalidemokraatit olisivat uhanneet lähteä hallituksesta, jos Jäätteenmäki ei olisi eronnut. Tämä saattaa Jäätteenmäen puoluekokouksessa esittämän tulkinnan erikoiseen valoon. Joko hän ei ollut nähnyt Backmanin viestiä sanasta sanaan tai sitten hän esitti siitä oman poliittisen, ja väritetyn, tulkintansa. Se on politiikassa yleistä ja jopa sallittua. Paperilapun teksti puhuu kuitenkin omaa lahjomatonta kieltään. Kysymys oli pääministeri- eikä hallituskriisistä.
Hallituksen hajoamisuhkaan on toinenkin näkökulma. Eduskunnan puhemiehen ja SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen (Ilta-Sanomat 25.10) mukaan Jäätteenmäki esitti hänelle 17. kesäkuuta, että Irak-riita olisi sovittu. Kun tämä ei käynyt Lipposelle, Jäätteenmäki oli Lipposen mukaan uhannut uusilla eduskuntavaaleilla. Jäätteenmäki tekisi palveluksen, jos hän valaisisi kysymystä, ettei tähänkään jäisi mitään epäselvää.
Suomen sisäpolitiikassa ei ole aikoihin koettu yhtä dramaattisia käänteitä kuin kesäkuussa. Draamaa on luvassa lisää, sillä Mannista ja Jäätteenmäkeä koskevat epäilykset virkasalaisuuden rikkomisesta ja siihen yllyttämisestä ovat valtakunnansyyttäjänviraston syyteharkinnassa.
Politiikan puolella olisi syytä jo antaa laineiden tasoittua. Pitkästä ja mutkikkaasta tapahtumaketjusta ei pitäisi enää irrottaa yksittäisiä tapahtumia asia- ja aikayhteydestään. Kunhan pöly on laskeutunut, koko vyyhdestä olisi tarpeen tehdä kiihkottomasti ja vielä tähänastistakin monipuolisemmin selkoa.
Kaiken kohun jälkeen voi taas kerran tehdä yhden varman johtopäätöksen. Jäätteenmäen pääministeripäivät olivat luetut viimeistään sen jälkeen kun Mannisen osuus paljastui. Vaalivoittaja Jäätteenmäestä tuli keskustapuolueelle painolasti, josta sen oli päästävä nopeasti eroon. Muutoin edessä olisi ollut mitä todennäköisimmin myös hallituskriisi, uudet vaalit ja mahdollinen tappio niissä.