Piippolan Nuorisoseuran talo: Mies, joka ei osannut sanoa ei. Kirjoittanut Jussi Kylätasku, sovittanut Matti Kuikkaniemi, ohjaus Jouni Rissanen, lavastus Tapani Hankonen ja Piippolan Nuorisoseura, puvustus Marita Laitinen ja työryhmä, äänet, äänitykset ja valot Mika Lumiaho, Sauli Saastamoinen, Jouni Risanen. Osissa: Asta Huttunen, Arto Takkinen, Marita Laitinen, Sisko Similä-Karhunen, Hilkka Marjomaa, Kaisa Takalo, Maire Takalo, Riitta Kärkkäinen, Tapani Hankonen, Ilkka Vilminko, Kari Räisänen, Tua Takkinen, Ritva Jyrkkä, Janne Vitikkala, Elisa Huttunen, Marianne Grönfors, Mikko Hyvärinen, Hannu Myllylä, Hannu Tolonen. Tuotannosta vastaavat Piippolan nuorisoseura ja Haapaveden kansalaisopisto. Seuraavat esitykset ke 10.9. pe 12.9. ja la 13.9.
Aivan ensimmäiseksi on esitettävä kiitokset piippolalaisille siitä, että malttoivat kypsytellä näytelmäänsä kesän yli ja tuoda sen ensi-iltaansa syksyn alkajaisiksi.
Harrastajateatteripuolella sellainen on edelleenkin harvinaista herkkua. Ensi-illat tuppaavat kansalaisopiston piireissä kasaantumaan kevään korville, jolloin niitä on pakahtumiseen asti.
Kypsyttely on tuskin ollut pahasta muutenkaan. Ainakin Mies, joka ei osannut sanoa ei, Jouni Rissasen ohjauksessa ja Piippolan nuorisoseuran näyttelijöiden tulkinnassa, saa arvoisensa kohtelun. Täsmällinen, hoksaava ja hauska esitys ei synny hetkessä. Tarkkaan ajoitukseen ja näppärään replikointiin perustuva, farssiksi äityvä komedia vaatii harjoittelua.
Kylätaskun näytelmä kertoo Soramäen pienen kunnan isokenkäisten kähminnästä, joka uhkaa paljastua, kun pitäjään palaa papiksi sieltä joskus pois muuttanut Aimo Niemi.
Aimo ei toki tiedä olevansa pelätty tarkastaja, vaan tarttuu edeltäjänsä neuvosta pienen paikkakunnan ihmisten henkilökohtaisiin ongelmiin ja julistautuu avioliittoneuvojaksi. Siinä hötäkässä on jo henkikin vaarassa, mutta onnellinen loppu kuuluu komediaan ja se saadaan.
Perinteikkään nuorisoseurantalon matalan katon alla koetaan värikäs ja etenkin äänekäs parituntinen. Mahdollisesti miespulasta johtuen monet miehiseksi mielletyt roolit on "naisitettu", mutta se ei menoa haittaa, päin vastoin.
Kaksinaamainen kunnanjohtaja, pankinjohtaja, yrittäjät ja konsultti muodostavat orkesterin, joka soittaa niin ensimmäisen kuin viimeisenkin sävelen tuoden samalla melua ja väriä jopa hieman yli tarpeen.
Siinä ovat mukana Sisko Similä-Karhunen, Hilkka Marjomaa, Kaisa Takalo, Maire Takalo ja Riitta Kärkkäinen rooleihinsa paneutuneina. Naispoliisia esittävä Ritva Jyrkkä kuuluu myös tähän rohkeaan naiskaartiin, joka pistää itsensä peliin 110 -prosenttisesti.
Jälkeen eivät jää miehetkään, joita toki on mukana. Aimo Niemen roolissa Arto Takkinen on niin eksyksissä, kuin kiltti mies voi naislauman riepotuksessa olla ja Tapani Hankonen kaksoisroolissaan "rättipäänä" Kemalina ja kosiskelevana ikämiehenä sekä nuoleskelee että möykkää uskottavasti.
Janne Vitikkalan miespoliisi toi mieleen Matti-Yrjänä Joensuun, eikä vain kirjallisen harrastuksensa takia. Kaksoisrooliin on päässyt myös Ilkka Vilminko, joka onnistuu öykkärinä saksalaisnousukkaana paremmin kuin umpijuopon roolissa.
Nuoria, niin tyttöjä kuin poikia, on saatu mukaan näyttämölle ja se on aina myönteinen merkki.
Harrastuksella on tulevaisuutta. Jouni Rissasen tarkka henkilöohjaus on auttanut jokaista sisäistämään osansa kokonaisuudesta.
Harmoninen, napakka ja oivaltava tulkinta kulminoituu kertojana ja tilanteiden koordinaattorina esiintyvään suomenhevonen Oskariin, joka, paitsi että on ruuna, on myös naisen tulkitsema. Asta Huttunen hallitsee näyttämöä silloin, kun kohtaukset täytyy nivoa soljuvaksi tapahtumaketjuksi.
Rohkea ja hauska, mutta hyvällä maulla tehty Mies, joka ei osannut sanoa ei, on katsomisen arvoinen, ehdottomasti.