"Herranen aika", puuskahtaa liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen.
"Paljonko on ihmisiä, jotka oikeasti seuraavat ampumahiihtoa? Ja tässä miehisessä kulttuurissa vielä naisten ampumahiihtoa?" Itkonen ampuu alas väitteen siitä, että Kaisa Variksen käry olisi mustannut suomalaisten urheilumaineen maailmalla. Professori pyytää suhteuttamaan vähän, katsomaan kauemmas kuin urheilun sisälle ja mediaan.
"Ei tämä nyt niin iso asia ole. Eikä hiihtolajeja niin valtavasti seurata ilmastonmuutoksenkaan takia."
Odotettavissa on, että Variksen kiirastuli häipyy lähimuistista nopeasti, vaikka huippu-urheilu onkin voimakkaasti henkilöitynyttä.
"Urheilua tulee nykyään niin mielettömän paljon", Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitoksen professori selittää. Viihdetaiteilijoita
Ihmisten mielissä ammattimainen huippu-urheilu on jo aivan eri asia kuin vapaa-ehtoisuuteen perustuva lasten ja nuorten urheilu, Itkonen muistuttaa.
"Huippu-urheilijat nähdään ammattilaisina, joilla on pyrkimys pärjätä mahdollisimman hyvin ja kasvattaa tilipussiaan. Toisaalta huippu-urheilu nähdään entistä enemmän viihteenä. Urheilija on viihteen tuottaja", hän sanoo.
Suuren yleisön joukossa aika moni ajattelee jo, että kaikki huippu-urheilijat käyttävät dopingia; se on vain osa ammatin kovuutta.
Silti ei voi sanoa, että doping hyväksyttäisiin: toisaalta on esitetty mielipiteitä sallimisesta, toisaalta toivotaan lisää testausta.
"Lahden vuoden 2001 tapahtumien jälkeen yllätyin siitä, miten valtavasti urheilijoita kohtaan osoitettiin ymmärrystä. Ihmiset ajattelivat, ettei huippu-urheiluviihde toimisi ilman näitä viihdetaiteilijoita. Toisaalta nousi valtava kohu maineen menetyksestä." Itkosta ei saa ennustamaan, sallitaanko doping lopulta vai ei. Tutkija varaa oikeuden saivarteluun.
"Ei voi vastata kyllä tai ei. Testauskäytännöt ovat jo nyt eri lajeissa niin erilaisia."
Huippu-urheilun eriytymisessä muusta urheilusta tulee lopulta vastaan koko järjestelmän rakenne. Kun julkinen valta tukee myös huippu-urheilua, sääntöjen rikkominen käy kiusalliseksi.
Kaikin keinoin
Itkosen silmissä viime päivien urheilu-uutiset -- Kaisa Varis ja Jere Karalahti -- ovat kummallisia, jos tarkastelun lähtökohdaksi otetaan "urheilun hyvä kertomus". Siihen ei istu "viihdetaiteilijan keskimääräinen elämäntyyli". Toisesta näkökulmasta nykymeno ei ihmetytä. Itkonen muistuttaa, mistä urheilun ihanteet ovat peräisin.
"Suomessa urheilun hyvää kertomusta alkoivat luoda urheilujohtajat 1900-luvun alun vuosikymmeninä, kun urheiluorganisaatio alkoi rakentua. Amatööriys oli kaiken perusta, varsinkin Suomessa ammattimaisuus torpattiin voimakkaasti", hän sanoo.
"Samalla rakennettiin kansallista identiteettiä. Sieltä tulevat raittius, reippaus, rehtiys ja ryhdikkyys."
Pitkään sitä ennen meno muistutti nykyistä. Antiikin urheilijat olivat käytännössä ammattilaisia, ja antiikin olympialaiset lopetettiin raaistuneina ja vilpillisinä.
"Huippu-urheiluun kuuluu se, että menestystä tavoitellaan kaikin keinoin. Doping ei ollut ensin kiellettyä", Itkonen muistuttaa.
Itkonen toivoo, että urheilijan asemaa pohdittaisiin tästä näkökulmasta tarkasti. Esimerkkeinä ovat taas Varis ja Karalahti.
"Urheiluorganisaatio kohtelee heitä rankalla kädellä. Karalahtea ei ole tuomittu, mutta urheilu estettiin", hän puuskahtaa.
"Ja mitä nämä elinikäiset kiellot ovat? Ihmisen tappamisesta saa elinkautisen, mutta siitäkin voi päästä kesken tuomion pois."