On lauantaipäivä. Marit Björgen istuu toinen kultamitali kaulassaan ja toinen kultainen toppatakki päällään Holmenkollenin mediakeskuksessa.
Loppuvaiheessa tulee kysymys, jota Björgen on osannut odottaa. Niinpä hän myös osaa vastata ilman kangertelua.
"Minulla on todistus astmasta ja oikeus käyttää lääkettä. Lääke auttaa minua urheilemaan, mutta menestyksen taustalla on vuosien työ", Björgen vastasi.
Mutta niin kauan kuin Björgen voittaa kultamitaleja, hänen rasitusastmansa on esillä. Varsinkin ruotsalaiset lehdet ovat pitäneet asiaa estradilla ja norjalaislehdet laatineet vastineitaan.
Eniten roskaa lentää nimimerkkien suojista keskustelupalstoilla.
Paljon melua astmasta, paljon melua tyhjästä. Marit Björgenillä -- kuten kymmenillä muillakin hiihtäjillä -- on oikeus lääkitä itseään. Käytännössä rasitusastmasta kärsivät urheilijat saisivat heittää hyvästit huippu-urheilulle, jos heillä ei olisi oikeutta.
Miten olet seurannut tätä keskustelua, Suomen antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä?
"Seuraan hämmästyneenä. On selvä, että Björgen tarvitsee lääkettään", Seppälä vastaa.
Lue lisää maanantain Kalevasta!