Oulu Silmäilin läpi kaikki Oulun, Haapajärven ja Ylivieskan syyttäjävirastojen vuoden 2002 syyttämättäjättämispäätökset, yhteensä 664 kappaletta. Näiden lisäksi poimin esille Ylivieskan vuosien 2000 ja 2001 tapauksista kiinnostavimmat.
Valtaosa syyttämättäjättämistapauksista olivat odotusten mukaisia eli syyte oli jätetty nostamatta näytön puuttumisen vuoksi. Sana vastaan sana tapauksissa juttu kääntyy poikkeuksetta epäillyn eduksi. Syyksilukevissa syyttämättäjättämispäätöksissä olivat vähäisyys ja kohtuus yleisimmät perustelut ennen nuoruutta ja konkurrenssia, jossa useisiin rikoksiin syyllistyneelle annetaan anteeksi vähäpätöisimpiä tekoja.
Oulu poikkesi pienemmistä virastoista suhteessa lukuisempien konkurrenssitapausten lisäksi vain autojen luvattomien käyttöönottojen, lukuisempien huumausaineiden käyttörikosten ja ulkomaalaisten suhteen. Ylivieskassa oli puolestaan käytetty asianomistajan vakaan tahdon luopumispykälää selvästi enemmän kuin Oulussa ja Haapajärvellä.
Kaikista kolmesta syyttäjänvirastosta löytyi vuodelta 2002 kuitenkin viidestä kymmeneen syyttämättäjättämispäätöstä, jotka olisivat kiinnostaneet julkista sanaa ja suurta yleisöä. Esimerkkinä voisin nostaa esille sotilaspassin väärentäjän. Reservin sotamies teki itsestään vänrikin. Syyteoikeus oli asiassa kuitenkin vanhentunut, joten syyttäjä joutui tekemään syyttämättäjättämispäätöksen.
Mielenkiintoisia olivat myös muun muassa Heikinharjun ulkomaalaisten epäillyt pahoinpitelyt, eräällä oululaisella leikkikentällä tapahtunut solvaus, kertausharjoituksiin saapumatta jääneen rangaistuksesta vapauttaminen, hevosen kuljetuskopin tilajuttu, rullaluistelijan ja pyöräilijän kolari, selkälokin ampumistapaus, ex-kansanedustajaehdokkaan viuhahtelu Sievissä, hoitovirhejuttu Reisjärvellä, Nivalan Hituran kaivoksen epäilty löpöjuttu ja Haapaveden vesitysjuttu.
Erityistä mielenkiintoa oli myös Oulussa sattuneessa tapauksessa, jossa poliisia vastaan oli tehty rikosilmoitus liian kovien voimakeinojen käyttämisestä. Lisäksi poliisi oli tehnyt rikosilmoituksen niskoittelusta, kun lääkehöyryinen ihminen oli teettänyt valtavasti turhaa työtä.
Syyttämättäjättämispäätökset ovat julkisia asiakirjoja, mutta julkisen sanankin on vaikea seurata kattavasti kaikkien virastojen toimintaa. Siksi toivoisi syyttäjiltäkin enemmän oma-aloitteisuutta myös tavanomaisista poikkeavien syyttämättäjättämisjuttujen suhteen olivat ne sitten vapauttavia tai syyksilukevia.