Vasemmistolle työ on pyhää -- ja pyhätyö erityisen pyhää. Kauppojen aukiolosta käyty keskustelu on ollut sekoitus poliittista tekopyhyyttä, uskonasioita, tsaarinajan määräily-yhteiskuntaa ja klassista työn ja pääoman ristiriitaa.
Historiallinen päätös, historiallinen äänestys, kertoivat lehdet.
Eduskunta äänesti keskiviikkona kaupat vapaiksi. Historiallinen päätös otti lujille, sillä rintamat repeilivät sekä hallituksessa että oppositiossa. Paikalla olleista edustajista vasemmistoliitto, kristilliset ja perussuomalaiset äänestivät yksimielisesti vastaan. Muissa puolueissa vastustajien perusteluina kaikuivat muun muassa kristilliset arvot, ekologisuus ja halu vastustaa kaupan keskittymistä.
Joulukuun alusta lukien alle 400 neliön kaupoissa voi ovipumppu laulaa vapaasti arkisin ja tavallisina viikonloppuina. Kirkolliset kaksoispyhät rajoittavat hiukan. Silloin voi putiikkia pitää pyhistä jälkimmäisenä neljä tuntia iltapäivällä.
400-neliöisiä suuremmat kaupat ja kampaamo-parturit voivat olla auki sunnuntaisin kello 12--18, joulumylläkän aikaan 12--21. Juhlapyhinä on oltava kiinni. Arkisin taas voi olla auki 7--21 ja lauantaisin 7--18.
Kauhean paljon uuteen lakiin sisältyy rajoituksia, kun ottaa huomioon, että kauppaa todistetusti vapautettiin. Suomi on edelleen virkavallan ja kieltojen luvattu maa.
Mikä ihme siinä on, ettei kauppaa voinut vapauttaa kerralla tappiin asti? Antaa kauppiaiden myydä minä päivänä haluavat ja mihin kellonaikaan haluavat. Miksi valtiolla pitää olla siinä touhussa jokin sananvalta?
Valtiovallalla on Suomessa aina ollut hirveä halu puuttua siihen, miten, milloin ja missä kuluttaja haluaa käyttää rahansa. Samalla valtio on tullut tehokkaasti ehkäisseeksi suomalaista yrittämistä, siitä josta nyt laman aikana on kauhea puute ja josta juhlapuheissa lausutaan ääni väristen.
Kauppojen aukioloon jääneet rajoitukset ovat vahvasta virkavaltaisuudesta erinomainen todiste. On niitä kyllä muitakin. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, miksi keskiolutta vahvempaa alkoholia pitää Suomessa myydä sitä varten erikseen rakennetuissa myymälöissä?
Virallinen vastaus kai olisi jotakin sellaista, että kansan juomisen valvomiseksi valtion on pidettävä viinan vähittäismyynnin monopoli. Hyvä on, valvonnan voi vielä hyväksyä perusteluksi.
Sen sijaan Alkon omia, erityisiä myymälöitä ei voi. Kuluttajan kannalta olisi huomattavasti helpompaa, kun kaikki väkijuomat voisi ostaa samalla kertaa kun tekee viikonlopun muutkin ostoksensa. Alkoholin myyntiä voisi aivan yhtä hyvin valvoa ja verottaa silloinkin, kun pullot olisivat paikallisen supermarketin jollakin osastolla. Kauppaketjut suostuisivat järjestelyyn ilomielin ja Alko säästäisi kiinteissä kuluissaan valtavasti.
Kaupan vapauttaminen on Suomessa käsitetty pelkästään kellonaikoihin liittyväksi. Paljon muutakin voi ja pitää tehdä. Uudet mahdollisuudet syntyvät aina vanhoja, jo lopullisiksi uskottuja rakenteita rikkomalla.
Poliittisesti päätös kaupan vapauttamisesta oli juuri niin kummallinen kuin se vain Suomessa olla voi. Työn puolueista vasemmistoliitto äänesti täysin vastaan, myös demareissa oli paljon vapauttamisen vastustajia.
Oppositioasema selittää osan vastustuksesta, mutta ei kaikkea. Vasemmistolle työ on pyhää -- ja pyhätyö erityisen pyhää. Joko sitä ei saa tehdä ollenkaan tai sen teetättämisen pitää maksaa vallan hirveästi. Ääripäät ovat tässä kysymyksessä niin lähellä toisiaan, etteivät niiden väliin mahdu edes kuluttajien toiveet, niiden joista huomattava osa kuitenkin äänestää vaaleissa Urpilaista ja kumppaneita ja joille vuorotyö ei ole millään lailla vierasta.
Kauppojen aukiolosta käyty keskustelu on sekoitus poliittista tekopyhyyttä, uskonasioita, tsaarinajan määräily-yhteiskuntaa ja klassista työn ja pääoman ristiriitaa.
Demarit yrittivät tosissaan vapauttaa kauppojen aukioloaikoja vuonna 1996 silloisen puheenjohtajansa, pääministeri Paavo Lipposen johdolla. Esitys kaatui kahdella äänellä. Syy oli se, että muutama ratkaiseva hallituspuolueen kansanedustaja oli juuttunut eduskunnan hissiin ja myöhästyi äänestyksestä.
Niin moni demari äänesti vastaan, että kysyä voi, olisiko tämä laki koskaan syntynyt, jos Jutta Urpilainen olisi pääministeri. Kaupan aukioloaikojen vapauttaminen on kerrassaan oivallinen todiste demarien linjan muuttumisesta.
Ja siitä, miten erilainen demaripoliitikko Lipponen aktiiviaikoinaan oli. Harmi, ettei häntä voinut valita Eurooppa-neuvoston pysyväksi puheenjohtajaksi. Lipponen olisi oikein hyvin käynyt eurooppalaisesta kristillisdemokraatista, onhan häntä kutsuttu jopa Moosekseksi.
Englantilaista työväenpuolueen paronitarta hänestä ei sen sijaan olisi saanut edes raskaan lajin kasvokirurgialla. Rajansa kaikella.
***
Uutispäivä Demarin mukaan Alkon myyjät joutuvat hakemaan apua sosiaalitoimistosta huonojen palkkojensa vuoksi. Mahdottomaksi on maailma mennyt. EU:n myötä laittoman viinan markkinat romahtivat, eikä enää pärjää edes laillista viinaa myymällä.