Pehmokoiran sininen väri on muuttunut sateessa harmaaksi, mutta kukat ovat melkein tuoreita. Keskellä nukkumalähiötä, Irlannin vehreimpien nummien takana sijaitsee unohdetun kärsimyksen hautausmaa.
Tuamin pikkukaupungissa mustarastaat hyppelehtivät paikalla, josta löydettiin muutama vuosi sitten merkittävä määrä ihmisten jäänteitä. Samalla paikalla toimi vuosina 1925-1961 katolilaisten nunnien ylläpitämä vauvojen ja äitien koti.
Irlannissa on selvitetty nyt jo muutaman vuoden ajan, mitä laitoksessa tapahtui. Virallinen tutkintaryhmä on pyytänyt lisäaikaa ensi vuoden helmikuulle, koska työtä on ollut odotettua enemmän.
Yhden laitoksen sijaan tutkinta on laajennettu 14 vastaavanlaiseen jo toimintansa lopettaneeseen instituutioon. Irlannissa pelätäänkin, että Tuamin joukkohauta on vain jäävuoren huippu siitä, mitä muista laitoksista vielä paljastuu.
Kuolintodistusten mukaan Tuamissa kuoli 796 vauvaa tai lasta. Paikallinen historian harrastaja Catherine Corless kävi nunnien kirjauksia läpi muutamia vuosia sitten ja huomasi, ettei kuolleita ole haudattu virallisille hautausmaille.
Lasten hautaaminen merkitsemättömälle alueelle on herättänyt Irlannissa raivoa, ja joukkohauta on noussut osoitukseksi naimattomien äitien ja heidän lastensa kylmästä kohtelusta.
Mielivaltaa ja alistamista
Irlannin parlamentissa kansanedustaja Catherine Connolly selaa mittavaa pinoa selvityksiä, joita Tuamin äitien ja vauvojen kodista on tähän mennessä tehty. Paperit ovat täynnä alleviivauksia ja merkintöjä.
Galwaysta kotoisin oleva Connolly oli itse pieni lapsi, kun Tuam suljettiin vuonna 1961.
- Myös minun sukulaisiani asui talossa. Asuin kaupungissa, jota instituutiot dominoivat, Connolly selittää paneutumistaan.
Laitoksessa asuneet sukulaiset olivat läheisiä, mutta hän ei halua kertoa enempää, jotta ei loukkaisi muita sukulaisiaan.
Laitosten muurien sisällä tapahtuneista asioista on puhuttu Irlannissa viime vuosina paljon. Mielivaltainen kohtelu ja alistaminen oli yleistä, ja lapsi saatettiin viedä äidiltä pois lupaa kysymättä.
Pahamaineiset äitien ja vauvojen kodit ottivat vastaan naisia, jotka olivat tulleet raskaaksi avioliiton ulkopuolella. Raskaaksi tuleminen oli vahvan katolilaisessa maassa leima, jota piti paeta kauas muiden katseilta.
- Häpeä dominoi heidän elämäänsä.
- He olivat kauniita naisia, jotka onnistuivat elämään arvokkaasti, mutta heillä oli jatkuvia takaumia ja hyvin vähän ihmisiä, joille puhua - ei oikeastaan ketään, psykologitaustainen Connolly pohtii.
Tutkittavissa laitoksissa asui niiden toiminnan aikana kymmeniä tuhansia naisia ja laaja joukko lapsia.
Ympärillä eläneet eivät tienneet
Muurit, joista pieni pala on vielä pystyssä, ulottuivat korkealle. Naisten ja vauvojen koti oli kuin vankila.
Näin muistelee laitoksen vieressä kasvanut Donal Sweeney, nyt jo 70-vuotias eläkeläinen.
Sweeney jättää puutarhatyöt kesken ja lähtee näyttämään paikkaa, jossa Bon Secoursin nunnien ylläpitämä laitos sijaitsi.
Omakotitalojen keskellä on nyt tyhjä lasten leikkipaikka. Skeittiramppi ja keinuja. Aukion kulmassa on pyhä patsas, jonka ympärille on tuotu kukkia ja leluja.
Äitien ja vauvojen kodeissa syntyneitä lapsia adoptoitiin heidän syntymänsä jälkeen joko äidin suostumuksella tai sitä kysymättä.
Kodissa kasvoi myös kouluikäisiä lapsia, joita Sweeney kertoo saattaneensa kouluun siskojensa kanssa.
- Soitimme muurin luona kelloa, ja nunna tuli saattamaan heidät ulos.
- Kesähelteelläkin he kulkivat isoissa painavissa saappaissa, mies muistelee.
Ulkopuoliset eivät tienneet, mitä muurien sisällä tapahtui.
- Joskus koulumatkoilla joku lapsista itki, mutta heiltä ei voinut kysyä miksi. He olivat peloissaan eivätkä olisi kertoneet.
Hautojen avaaminen vaikea päätös
Omakotitalojen ympäröimästä aukiosta on tutkittu vasta pieni osuus. Parasta aikaa pohditaan, pitäisikö alue avata kunnolla, jotta kaikki haudat löydettäisiin.
Kysymys on herkkä varsinkin läheisten talojen omistajille.
- Kukaan ei tiedä missä haudat ovat, talojen alla vai takapihoilla, Sweeney miettii.
Eräästä naapuritalosta kurkistava rouva ei tekisi enää kaivauksia. Hautapaikka pitäisi hänestä jättää rauhaan, koska lapset ovat levänneet siellä jo niin pitkään.
Kansanedustaja Connollyn mielestä hallituksen olisi aika osoittaa vastuullisuutta ja tutkia alue kunnolla. Moni toivoo yhä myös vastauksia laitoksessa asuneista sukulaisistaan.
Nyt ei ole hänen mielestään aika konsultaatioille, vaan päätöksille. Hautojen tutkiminen kunnolla on vähintä, mitä laitoksessa kuolleet ansaitsevat.
- Meidän pitää ymmärtää, että laitokseen joutuneet kärsivät sen takia, että yhteiskunta laittoi heidät sinne ja petti heidät.
Vastuullinen päätös näyttäisi suuntaa myös jatkolle. Ehdotus pelkän muistomerkin pystyttämisestä osoittaa hänen mielestään sen, miten osa irlantilaisista yhä kieltää tapahtuneen mielessään.
- Jos valitsemme nyt muistomerkin tien, Jumala meitä auttakoon muiden kohteiden kanssa.