Tuomioistuinten tekemät autoveropäätökset rapauttavat uskoa suomalaisen verotuksen ja viranomaistoiminnan oikeudenmukaisuuteen.
Suomessa myytävien ja tänne käytettyinä tuotavien autojen kovaan hintaan on törmännyt jokainen autokaupoissa asioinut. Selityskin tälle on ollut tiedossa, korkea verotus. Vaikka hinnat ovat hirvittäneet, syy on tuntunut sekä käsitettävältä että vaikeasti muutettavalta: tämäntapaisia veroja ei Suomessa juuri ole tavattu laskea.
Päättyvän vuoden lopulla koko autoveron kuva on kuitenkin muuttunut tavalla, joka on kuluttajille hyödyllinen mutta hyvin nolo suomalaisen verottajan ja viranomaiskäytännön kannalta. Ensin EY-tuomioistuin totesi, että Suomi on verottanut liian ankarasti muista EU-maista käytettyinä tuotavia autoja. Kuluneella viikolla puolestaan tullut korkeimman hallinto-oikeuden päätös pakottaa uudistamaan Suomen autoverolain.
Muutokset ovat suoraa seurausta Suomen EU-jäsenyydestä, sillä ilman EY-tuomioistuimen linjauksia entistä käytäntöä olisi todennäköisesti jatkettu hamaan tulevaisuuteen. Nyt yhden yksityishenkilön, helsinkiläisen myyntijohtaja Antti Siilinin tekemät valitukset saivat koko Suomen autoverokäytäntöä koskevan lumivyöryn liikkeelle.
Suomen korkeaa autoveroa on perusteltu monin syin, jotka liittyvät niin liikenneväylien kustannuksiin kuin ympäristöseikkoihin. Nämä syyt eivät sinänsä katoa mihinkään, mutta vähin mitä verotukselta voi vaatia on, että sen perusteet ovat lainmukaisia. Nyt ne eivät ole olleet.
Etenkin käytettyinä myytävien autojen veron laskentakaava on ollut hyvin monimutkainen ja lisäksi osin liikesalaisuuden piirissä. Peruslähtökohta on kuitenkin ollut se, että tulli on laskenut veron autokauppiaan pyytämästä hinnasta, kun se olisi pitänyt laskea auton todellisen arvon mukaan. Tämä taas kuluttajilla ei liikesalaisuuden vuoksi voi olla tiedossa, joten KHO:n päätös oli osaltaan myös lisäämässä epätietoisuutta.
Vähin, mitä viranomaisilta voi tässä tilanteessa vaatia, on tuon epäselvyyden hälventäminen mahdollisimman nopeasti. Tulliin on kasautunut autoveroilmoituksia, eivätkä sen paremmin myyjät kuin ostajat ole tienneet tulevaa verokäytäntöä.
Autoveroa koskevat tuomioistuinlinjaukset olivat jo hyvän aikaa odotettavissa, yllätyksinä ne eivät alalle tulleet. Tulli ja valtiovarainministeriö olisivat hyvin voineet käyttää tämän ajan tulevan muutoksen valmisteluun. Nyt sen sijaan toiminta jättää vaikutelman siitä, että tehdään äkkiratkaisuja pakkotilanteessa. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö lupasi eduskunnalle lakiesityksen pikavauhtia, jotta asia ehdittäisiin käsitellä ennen vaaleja. Näinkin joudutaan outoon tilanteeseen, taannehtivaan veromuutokseen.
Toisenlainen toimintatapa olisi ollut mahdollinen. Viranomaisilla itsellään pitäisi olla kyllin juridista asiantuntemusta ja poliitikoilla rohkeutta tehdä välttämättömät johtopäätökset ajoissa. Nyt kansalaiset kokevat varsin oikeutetusti maksaneensa liikaa veroa.
Keskihintaisten henkilöautojen hinnat halpenevat tuhannen euron verran. Muutos tuntuu kuluttajan kukkarossa - olkoonkin, että Niinistö on jo kostonhaluisesti lupaillut keksiä keinoja periä syntyvä aukko verotuloihin autoilijoilta muilla keinoilla.
Vaikka niin tehtäisiin, tarjoutuu samalla tilaisuus ohjata muulla liikenneverotuksella autoilua turvallisempaan ja ympäristöystävällisempään suuntaan. Nyrkkisääntö on, että uudet autot ovat turvallisempia ja puhtaampia kuin vanhat, ja Suomen autokanta on tällä hetkellä EU:n vanhimpia.