Kokoomusnuorten paljasta pintaa esittelevä tyttö- ja poikakalenteri nostatti tällä viikolla kohun, joka oli tietysti tekijöiden tarkoituskin.
Vuosikymmenten saatossa paljaalla pinnalla on edistetty poliittista uraa muun muassa auliisti julkaistuilla saunakuvilla ja alastomuutta esittelevillä lehtikuvilla. Onpa maailmalla päästy parlamenttiin puhtaasti rinnan voimalla.
"Koska huomiotaloudessa eletään, kokoomusnuorten temppu oli sellainen, että sillä saatiin sitä huomiota - mediassa ja varmasti ihmistenkin keskuudessa. Puolue sai ilmaista, enimmäkseen aika myönteistä mainosta", Oulun yliopiston viestinnän professori Erkki Karvonen pohtii.
Karvonen on perehtynyt imagotutkimukseen ja poliittiseen viestintään.
Rivommalla kalenterilla huomio olisi ollut toisenlaista ja se olisi kääntynyt itseään vastaan, mutta kokoomusnuorten kalenteri oli suhteellisen siisti.
Rohkein kuva on hieman ruiskukilla peitelty alaston nuori nainen.
"Se kuva julkaistiinkin useimmissa lehdissä.", Karvonen huomauttaa. Hän sanoo, että kalenteri saa paljon anteeksi, koska asialla olivat nuoret. Jos kyseessä olisivat varttuneemmat poliitikot, kyseessä oli jo vitsi.
Bodya, sporttia
ja tsemppistä
Alastomia poliitikkoja on kuvattu muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Sielu ja ruumis -palstalla.
Vuonna 2002 palstalla esiintyi silloinen ympäristöministeri, nykyinen europarlamentaarikko Satu Hassi (vihr.), vuonna 2001 vasemmistoliiton puheenjohtajana ja presidenttiehdokkaana ollut Claes Andersson, vuonna 2005 silloinen kansanedustaja Ilkka Taipale (sd) ja vuonna 2004 kansanedustaja ja hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen (vihr.).
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen poseerasi viikko sitten HS:n Nyt-liitteen kannessa ja kuvissa. Tiukasta rajauksesta huolimatta kuvat loivat eroottisen ja alastoman mielikuvan.
"Urpilaisen puheenjohtajuuden tarkoitus on nuorentaa puolueen kuvaa ja lisätä vetovoimaisuutta nuorten keskuudessa. Tällaiset kuvat varmasti vetoavat heihin paremmin kuin tavanomaiset", Karvonen sanoo.
Ruumiista on hänen mielestään tullut varsinkin viime aikoina keskeinen osa politiikan henkilöiden imagoa.
"Body täytyy trimmata, pitää se hyvässä kunnossa ja näyttää se. Maratoneja harrastava ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) on hyvä esimerkki tästä, Erkki Tuomioja (sd.) samoin. Jos ruumiillinen suorituskyky on maraton-luokkaa, poliitikosta tulee muutenkin erittäin vahva kuva", Karvonen arvelee.
Painoindeksi
saa painoarvoa
Kulttuuriantropologian lehtori Taina Kinnunen Oulun yliopistosta sanoo, että intiimin ruumiillisuuden markkina-arvo on lisääntynyt politiikassa.
Poliitikkojen lihomisella tai laihtumisella on entistä suurempi uutisarvo. "Se alkoi Sirpa Pietikäisestä (kok.), ja nythän esimerkiksi kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen keimailee kovasti laihtuneena ja viehättävän näköisenä kuvissa", Kinnunen toteaa.
Anne Koski on väitellyt Tampereen yliopistossa siitä, miten Kekkonen kuvautti itseään mielellään tilanteissa, josta hänestä sai viriilin, erittäin nuorekkaan mielikuvan.
Samantapaista maskuliinista mielikuvaa itsestään on luonut itsestään Venäjän entinen presidentti, nykyinen pääministeri Vladimir Putin.
Ääriesimerkki tästä on taannoiset kuvat hänestä julmistelemassa yläruumis paljaana kalareissulla Siperiassa.
"Se ilmentää koko valtion voimakkuutta ja hänen henkistä kanttiaan. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) uintia Islannissa en laskisi samaan kastiin. Uimaan mennessä vaatteet on riisuttava", Karvonen huomauttaa.
Viihdejutun
ehdoksi asiaa
Kansanedustaja ja viime hallituskauden kulttuuriministeri Tanja Karpela (kesk.) tuli julkisuuteen kauneutensa avulla ja osin vähäpukeisissa kuvissa.
Tuon julkisuuden ansiosta Karpela nousi eduskuntaan.
Karvonen arvioi, että valtakunnallista politiikkaa tehdään entistä enemmän median kautta, ja kauniit, seksikkyyttäkin käyttävät poliitikot houkuttavat eniten mediaa.
"Sellaisista poliitikoista kirjoitetaan kernaasti. On paljon poliitikkoja, kuten Maria Tiura (kok.) tai Leena Harkimo (kok.), jotka saavat niin sanottua pukujulkisuutta", Karvonen pohtii.
Hekin toisaalta kärsivät siitä, että heidän poliittista sanomaansa usein vähätellään, ja julkisuuskysyntä on liian yksipuolista.
Joskus tällainen poliitikko asettaa ehdoksi, että suostuessaan viihteelliseen juttuun hänen täytyy saada sanoa oikeaakin asiaa.
Pornotähti pääsi protestilla
Italiassa Ilona Staller, Cicciolinana tunnettu pornotähti, vaikutti parlamentissa 1987-1992. Karvonen pohtii, että jos Suomessa tapahtuisi vastaavaa, kyseessä olisi protesti, jollainen Cicciolinankin menestys oli.
"Ihmiset haistattivat perinteiselle poliittiselle systeemille. Ne jotka äänestävät Aku Ankkaa tai kirkkovenettä, voisivat äänestä tällaista ehdokasta, koska pitäisivät sitä hauskana juttuna. Tony Halmeen läpipääsy oli vähän vastaava juttu: häntä äänestivät he, jotka eivät olisi muuten äänestäneet ollenkaan", Karvonen sanoo.