Jasser Arafat hallitsi palestiinalaisten poliittista kenttää viimeiset neljä vuosikymmentä. Yksikään merkittävä päätös ei syntynyt ilman hänen myötävaikutustaan.
Mutta nyt palestiinalaisjohto on tilanteessa, jossa sen on kyettävä toimimaan ilman johtajaansa. Sen tärkein välitön tavoite on estää poliittisen tyhjiön syntyminen ja huolehtia siitä, että siirtymä Arafatin jälkeiseen aikaan sujuu mahdollisimman kitkattomasti.
Sisäiset jännitteet palestiinalaisyhteisössä ovat erittäin suuret. Ne ovat aika ajoin purkautuneet yhteenotoiksi, sekä ryhmien välillä että sisällä. Yhteiskunnassa, jossa useat sukupolvet eivät koskaan ole nähneet rauhan päivää, ristiriidat ratkaistaan usein aseellisesti.
Pääministeri Ahmed Qurei - palestiinalaisille paremmin tunnettu lempinimellä Abu Ala - sekä PLO:n pääsihteeri Mahmoud Abbas (Abu Mazen) ovat Arafatin sairastumisesta lähtien toimineet aktiivisesti yhteisten pelisääntöjen sopimiseksi niin PLO:n eri ryhmittymien kuin oppositiossa olevien islamistien, erityisesti Hamas-liikkeen kanssa.
Hamas haluaa laajan johtoryhmittymän
Hamasin edustajat ovat vaatineet palestiinalaisille laajapohjaista, kansalliseen yhtenäisyyteen rakentuvaa johtomallia, jotta tilanne ei Arafatin jälkeen ajautuisi valtataisteluihin. Samalla kansan keskuudessa suurta kannatusta nauttiva liike voisi saada nykyistä enemmän poliittista valtaa.
Ongelmana on kuitenkin se, ettei Hamas halua muodollisesti osallistua palestiinalaisalueiden itsehallintoelimeen, joka perustuu vuonna 1993 allekirjoitettuun Oslon sopimukseen Israelin ja palestiinalaisjohdon välillä. Hamas pitää sopimusta palestiinalaisten oikeuksien halpamyyntinä, eikä ole koskaan hyväksynyt sitä.
Hamasin sotilaallinen siipi on ollut monien Israelia vastaan suunnattujen terrori-iskujen takana.
Israel on julistanut liikkeen ja sen kannattajat lainsuojattomiksi, ja murhannut lukuisia sen johtomiehiä.
Siksi Hamasin näkyvä osallistuminen Arafatin jälkeiseen johtoon saattaisi antaa Israelille ja Yhdysvalloille syyn olla edelleenkään neuvottelematta palestiinalaisten kanssa.
Hamasin vaikutusvalta kasvamassa
Toistaiseksi on kuitenkin epäselvää, missä määrin PLO:n ja sen keskeisen järjestön Fatahin vanha kaarti on valmis antamaan Hamasille todellista valtaa, koska tällä olisi väistämättä suora vaikutus niin sisä- kuin ulkopolitiikkaankin.
Hamas on arvostellut voimakkaasti palestiinalaishallinnon korruptiota ja vaatinut syyllisiä vastuuseen. Islamistien osallistuminen kollektiiviseen johtoon merkitsisi automaattisesti myös palestiinalaisten linjan tiukentumista rauhanprosessin suhteen.
Todennäköistä on kuitenkin, että Hamasin vaikutusvalta tulee edelleen kasvamaan, myös siksi että eräiden liikkeen keskeisten vastustajien asema joutuu Arafatin jälkeisellä kaudella vaakalaudalle. Heihin kuuluvat muun muassa Arafatin kansliapäällikkö Tayeeb Abdel-Rahim ja sisäministeri Hakam Balawi.
Presidentti Arafatin kuollessa hänen valtansa siirtyy väliaikaisesti parlamentin puhemiehelle, joka tällä hetkellä on Rawhi Fatouh, nimellinen keulahahmo vailla valtaa. Uudet presidentin vaalit tulee järjestää 60 päivän kuluessa.
Näin siis muodollisesti. Mutta Arafatin jälkeisessä dramaattisessa tilanteessa valta tuskin siirtyy edes muodollisesti parlamentin puhemiehelle. Todennäköisintä on, että Arafatin monet tehtävät jaetaan kahden pitkän linjan vaikuttajan, pääministeri Ahmed Qurein ja PLO:n pääsihteerin Mahmoud Abbasin kesken.
Qurei vastannee käytännön politiikasta, kun taas Abbasin odotetaan nousevan Fatahin ja sitä kautta Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n johtoon ja keskeisimmäksi vaikuttajaksi. Abbasilla on myös edellytykset nousta presidentiksi Arafatin jälkeen.
Qurei ja Abbas tunnetaan kansainvälisesti hyvin, ja heitä pidetään rauhanneuvottelujen kannalta Arafatia joustavampina. Molemmat ovat jo pitkään vaatineet palestiinalaisia pidättäytymään sotilaallisista iskuista ja vedonneet Arafatiin, että hän palauttaisi järjestyksen palestiinalaisalueille.
Sekä Qurei että Abbas - edellinen ja nykyinen pääministeri - ovat ottaneet Arafatin kanssa yhteen vaatiessaan uudistuksia hallintoon. Yhteistä molemmille on myös se, että kummaltakin puuttuu karismaa ja oma vahva kannattajakunta.
Fatahin sisällä valtataistelu
Saattaa hyvinkin olla, että suurimman uhkan palestiinalaisalueiden sisäiselle turvallisuudelle muodostaa Fatahin - Arafatin, Qurein ja Abbasin oman liikkeen - sisäinen epävakaa tilanne. Jo pidemmän aikaa Fatahin ryhmittymät ovat käyneet keskinäistä valtataistelua, joka on ilmennyt eri turvallisuuspalvelujen välisinä yhteenottoina.
Arafat, jolle lukemattomat palestiinalaisten turvallisuuselimet ovat raportoineet, on toistaiseksi ollut se liima, joka on jollain tavalla pitänyt Fatahia kasassa ja estänyt yhteenottojen leviämisen.
Tilanne saattaa kuitenkin helposti riistäytyä käsistä. On epävarmaa kykenevätkö uudet johtajat estämään Fatahin hajoamiskehityksen ja ennen kaikkea, erilaisten aseistettujen ryhmien ja jengien mellastuksen.
Järjestyksen aikaansaamiseksi Abbasin ja Qurein on saatava Palestiinan itsehallinnon erilaisten turvallisuusjärjestöjen tuen. Ongelmana vain on, että usein ongelmien taustalla on ollut turvallisuuspalvelujen johtajien, kuten Mohammed Dahlanin, Jibril Rajoubin ja Taufik Tirawin, raju taistelu pyssymiesten herruudesta.
Kirjoittaja on seurannut pitkään Lähi-idän politiikkaa. Nykyisin hän on Turun kaupungin viestintäjohtaja.