Pääkirjoitus

Pa­les­tii­na kuilun par­taal­la

Lähi-idässä on sanalla "tulitauko" useimmiten tarkoitettu käänteitä Israelin ja sen naapurien välisessä loputtomassa konfliktissa. Nyt tätä sanaa tarvitaan kuvailemaan palestiinalaisten sisäisiä välejä.

Lähi-idässä on sanalla "tulitauko" useimmiten tarkoitettu käänteitä Israelin ja sen naapurien välisessä loputtomassa konfliktissa. Nyt tätä sanaa tarvitaan kuvailemaan palestiinalaisten sisäisiä välejä. Kahden poliittisen valtaryhmän keskinäinen kilpailu on ollut hyvää vauhtia muuttumassa aseellisiksi yhteenotoiksi, ja suoranaisen sisällissodan mahdollisuus on kaiken aikaa kasvanut.

Palestiinan poliittinen elämä on jakautunut jyrkästi kahtia. Fatah on selkeästi poliittinen liike, joka tunnustaa Israelin olemassaolon. Hamas ajaa islamilaista valtiota ja kieltäytyy tunnustamasta Israelia. Hamasin tammikuinen vaalivoitto vei Palestiinan kansainväliseen eristykseen.

Fatahia edustava presidentti Mahmoud Abbas on määrännyt uudet parlamentin ja presidentin vaalit. Hamas ei niihin aio osallistua, ja poliittinen kriisi on näin yhä kärjistymässä. Loppuviikosta oltiin jo niin pitkällä, että autosaattueessa ollut pääministeri Ismail Haniya yritettiin murhata ja ministeriöitä on vallattu.

Eristyksen myötä palestiinalaisalueiden talous on kurjistunut nopeasti. Työttömyys on korkealla eikä hallinto pysty kunnolla maksamaan palkkoja. Etenkin Gazan kaistaleella asumistiheys on suuri, toimeentulo vaikeaa ja hermot yleisesti kireällä. Israel on toistaiseksi vetäytynyt alueelta, mutta sillä on valmius siirtyä takaisin tai ainakin iskeä minne haluaa ja milloin haluaa. Kaiken lisäksi koko alue pursuaa aseita.

Näissä oloissa tulitauon pysyvyyden varaan ei voi laskea. Lopulta kysymys on vain siitä, puhkeaako jännityksen ja ajoittaisten yhteenottojen yhdistelmä täydeksi sisällissodaksi.

Sellaisen jälki olisi palestiinalaisten kannalta hirvittävä sekä aineellisesti että poliittisesti. Kyse olisi kaupunkitaisteluista, joissa Israelin eristämä väestö ei pääsisi väistämään pakoon minnekään. Palestiinalaisten tavoite, itsenäisyyden mahdollisuus, olisi myös mennyttä pitkäksi aikaa. Israel voisi hyötyä poliittisesti, mutta syntyvä kaaos koskettaisi sitäkin.

Ulkopuolisista rauhanrakentajista ei ole pulaa. Viimeisin yrittäjä oli alueella maanantaina vieraillut Britannian pääministeri Tony Blair. Ei kuitenkaan ole ketään sellaista ulkopuolista, joka ratkaisut voisi palestiinalaisten puolesta laatia. Valinta sodan ja rauhan välillä on yksin palestiinalaisten itsensä käsissä.

Suomi on yhä EU:n puheenjohtaja joulukuun loppuun. On hyvin mahdollista, että Suomen puheenjohtajuus loppuu sillä millä alkoikin: Lähi-idän vakavan kriisin selvittelyllä.

paakirjoitus@kaleva.fi