Keskustelu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden vapaasta liikkumisoikeudesta on Turun puukotusten jäljiltä virinnyt uudestaan. Hallituksen johdossa näyttäisi nyt olevan valmiuksia jonkinasteisiin rajoituksiin. Poliittiset paineet tiukempaan valvontaan ovat kasvaneet. Samaa ongelmaa joudutaan miettimään myös monissa muissa turvapaikanhakijoita vastaanottaneissa Euroopan maissa.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) linjasi alkuviikosta, että käytössä on voitava olla nopeita keinoja, joilla väärin perustein tulleet poistetaan maasta. Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) jatkoi tämän jälkeen, että palautuskeskukset on syytä ottaa uudestaan keskusteluun. Eduskuntaryhmien kesäkokouksissa keskustelu on jatkunut.
Palautusten vauhdittamiseksi esillä ollut yksi vaihtoehto on ollut se, että palautuskeskuksiin sijoitettaisiin ne, joilla on kielteinen lainvoimainen turvapaikkapäätös, mutta joita ei ole vielä poistettu maasta. Osa turvapaikanhakijoista vastustaa palautusta viimeiseen asti, vaikka paluuseen yritetään kannustaa erilaisin keinoin. Pakkopalautusta odottaa tällä hetkellä noin 1 400 ihmistä. Lisäksi vastaanottokeskuksissa on tuhansia turvapaikanhakijoita, joiden kielteinen päätös on valitusprosessin takia kesken.
Palautuskeskuksia ei ole haluttu perustaa taloudellisten, toiminnallisten ja turvallisuuteen liittyvien syiden takia. Sen sijaan turvapaikanhakijat odottavat päätöksiä vastaanottokeskuksissa.
Poliisihallituksesta puolestaan arvioidaan, että erilliset palautuskeskukset eivät toisi poliisin palautustoimintaan riittävästi hyötyä. Kaavailluissa palautuskeskuksissa olisi kyse vastaanottokeskuksia tiukemmin valvotuista paikoista, joihin henkilö voitaisiin määrätä asumaan. Kyse ei kuitenkaan olisi säilöönotosta.
Pahimmassa tapauksessa joistakin kielteisen päätöksen saaneista voi koitua turvallisuusuhka, jos he tämän seurauksena radikalisoituvat. Kaikki eivät välttämättä ole alunperinkään tulleet puhtaat jauhot pussissa. Yksittäistapausten perusteella ei kuitenkaan pidä tehdä yleistyksiä ja lietsoa epäluuloa ihmisiä kohtaan, jotka ovat paenneet vainoa, kidutusta ja sotaa.
Tarvittaessa palautuskeskuksia voitaisiin perustaa nopeastikin joihinkin olemassa oleviin vastaanottokeskuksiin. Vahvistettu valvonta vaatisi kuitenkin voimavaroja.
Harkintaa vaativa kysymys on, miten tiukemmin valvotut palautuskeskukset olisivat sovitettavissa vapaan liikkumisen perusoikeuksiin ja ihmisoikeussopimuksiin. Tilanne on hankala, sillä osa turvapaikanhakijoista saattaa yksinkertaisesti kadota ennen kuin poliisi ehtii palauttaa heidät.
Sisäministeriö aikoo käydä järjestelmät ja menetelmät vielä läpi. Sisäministeri Paula Risikko (kok.) on palautusten nopeuttamiseksi väläyttänyt laittomasti maahan jäävien rangaistusten koventamista ja heitä mahdollisesti auttavien rankaisemista. Keskustelu velloo nyt moneen suuntaan ja siksi tarvitaan malttia ja perusteltuja ratkaisuja.