Pa­lan­der nauttii isyy­des­tä

Alppihiihto Helsinki Tämä kesä on alppihiihtäjä Kalle Palanderille täysin erilainen kuin hänen viime kesänsä.

Kalle Palander osallistui kanoottipooloon alppimaajoukkueen kesäpäivänä Helsingissä.
Kalle Palander osallistui kanoottipooloon alppimaajoukkueen kesäpäivänä Helsingissä.
Kuva: Sanna Heikintalo

Alppihiihto

Helsinki Tämä kesä on alppihiihtäjä Kalle Palanderille täysin erilainen kuin hänen viime kesänsä. Kun Palander viime suvena rehki täysiä työpäiviä polvivammaansa kuntouttaen kroatialaisessa hoitolassa, on hän tänä vuonna saanut nauttia leppoisammasta harjoittelutahdista, terveenä olosta ja toistamiseen isäksi tulemisesta.

"Kertaakaan en ole Kroatiaan kaivannut, vaikka se upea paikka onkin", Palander naurahti.

Kalle Palanderin kesässä on ollut kallemaista vauhtia. Tavallisen harjoittelun ohessa siihen on kuulunut muun muassa tytär Oda-Sofian syntymä, häät sekä neljän päivän polttarit, josta tarkkoja yksityiskohtia kertoo Palanderin mukaan vain best manina toiminut ex-alppinisti Sami Uotila.

Mutta vaikka Palander onkin liikkeissään nopea ja energiaa riittää muillekin jaettavaksi, yksi puheenaihe pysäyttää hänet takuulla. Tuoreen isukin kasvot suorastaan säteilevät hänen kertoessaan Oda-Sofian kuulumisia.

"On alkanut tytölle kerääntyä "micheliniä" kroppaan. Hyvin on tissutellut maitoa. Isäänsä tullut. Minä olin samanlainen pienenä", hän myhisee.

Perheen uusi tulokas määrää luonnollisesti Palanderin harjoittelutahdin, mutta vanhempien yöunia hän ei ole kuitenkaan häirinnyt.

"Oda haluaa vain jutella kaikki päivät, ei hän ehdi mitään päiväunia nukkua."

Sen verran tytär on kuitenkin vaikuttanut Palanderin normaaliharrastuksiin, ettei golfkentälle ole ehtinyt enää vanhaan malliin. Kuuden tunnin pelikierrokset kun ovat aivan liian pitkiä aikoja pienen lapsen isälle.

Päivärutiinien muuttumisesta huolimatta Kalle Palander on ehtinyt harjoitella kuluneena keväänä täysillä. Perinteiselle toukokuun leirillensä Pitztaliin hän sai mukaansa myös muun maajoukkueen.

"Sen verran on tahti muuttunut edellisiltä kausilta, että kun aikaisemmin Palanderin poika oli ainoa, joka veti harjoituksia täysillä jo keväällä, niin nyt sitä teki koko joukkkue. Oli jo aikakin."

Maajoukkueen seuraava leiri on vasta kesän loppupuolella Saas-Feessä sekä mahdollisesti Chilessä. Erityisesti jälkimmäisen leirin pitopaikka on Palanderille mieleen, vaikka sääolosuhteet eivät muilla mantereilla ole aina olleet suotuisat alppinisteja kohtaan.

"Olen laskenut 12 vuotta maajoukkueessa, ja ne jokavuotiset Keski-Euroopan leirit alkavat jo riepomaan. Jäätiköt ovat tätä nykyä junnuja täynnä, ja siellä lumi on sohjoista kesälunta eikä suksia voi testata kunnolla. Chilessä lumi on talvilunta, joten se on aivan erilaista."

Palander ehti tosin testata uusia suksiaan ja muita välineitä jo Itävallan leirillään, sillä Kansainvälinen hiihtoliitto on tehnyt ensi kaudeksi välineisiin jälleen pieniä muutoksia. Muun muassa korkopalan ja monon korkeutta on höylätty muutamilla milleillä, jotta polvivammoja saataisiin karsittua.

Edelliskauden polvivammaan päättäneen Palanderin mielestä nykyiset sääntömuutokset ovat täyttä hevonkukkua.

"Jos polvivammoja halutaan estää, niin muutosten pitäisi olla sentteinä eikä milleinä", hän tuhahti.

Tällä hetkellä Palanderin polvivaivat ovat menneen talven lumia. Mies itse hehkuttaa polviensa olleen loistavassa kunnossa jo viime tammikuusta lähtien. Loukkaantumisten jälkeen urheilija osaakin nauttia ylltättävän pienistä asioista.

"On aivan upea fiilis, kun patellajännettä ei vihlo kummassakaan polvessa. Olen kuin uusi mies! Kaikki näyttää nyt niin hyvältä, ettei tulevalla kaudella ole mitään tekosyytä, jos ei suksi kulje. Ellen sitten syytä valmentajia tai välineitä."

Palander on palannut fysiikkaharjoittelussaan nyt samaan, mitä hän toteutti kaksi vuotta sitten ennen loukkaantumistaan. Ainoastaan voimaharjoittelussa on tehty hieman muutoksia ja kestävyysjaksoa lyhennetty, mutta muuten hänen ohjelmansa on tuttu ja turvallinen. Tuleville kausille Palander onkin asettanut tavoitteensa korkealle.

"Suurpujottelussa pitäisi seuraavien kolmen vuoden aikana olla kokonaiscupissa kolmen joukossa ja pujottelussa seitsemän joukossa. Jos tuona aikana pysyn viidentoista sakissa, niin niistä lähtökohdista on hyvä lähteä sitten Vancouverin olympialaisiin."

Vuoden 2012 olympialaiset saattavatkin olla Palanderille viimeiset arvokisat, ja viimeiset kilpailutkin, jos kisat menevät oikein nappiin.

"Jos olympialaisista tulee kultaa, niin laskut jäävät varmaan tasantarkkaan siihen. Siinä vaiheessa en taida lähteä edes maailmancupin finaaleihinkaan", Palander virnisti.

Ilmoita asiavirheestä