Kalle Palander väittää valokuvaajalle, ettei hän ole hymypoika, mutta virnistää silti leveästi. Syytäkin on, enemmän kuin monena aiempana vuotena. Kun alppihiihtokauden alkuun on aikaa kuukausi, Palander on omien sanojensa mukaan täydessä iskukunnossa. Viime kausien jalkavammat ovat jo eilisen uutisia, eikä tilanne voisi hänen mukaansa olla paremmin.
"Neljä leiriä on takana ja perjantaina lähdetään viimeistelyleirille. Ensimmäiseen suurpujottelukisaan on aikaa kuukausi ja pujottelukisaan kaksi kuukautta", Palander kertaa.
Keväällä Atomicin suksimerkkiin vaihtanut torniolainen on nyt saanut alleen sen verran pätäkät suurpujottelusukset, että hän uskoo tulosta tulevan myös kakkoslajissaan.
"Olen laskenut testeissä ja leireillä enemmän suurpuikkaa kuin puikkaa, mutta paljon täytyy vielä tehdä töitä voimapuolella", hän myöntää kertoen laskeneensa kaiken kaikkiaan enemmän leirilaskuja kuin koskaan aiemmin.
Menestys ei ole
suksista kiinni
Lyhentyneiden suksien merkitystä ja varustekeskustelusta ylipäätänsä jo kyllästymiseen asti kolmen vuoden ajan jauhanut Palander toteaa olevansa sinut uusien suksiensa kanssa. Tosin yhtään kilpalaskua hän ei ole niillä päässyt vielä laskemaan, joten luottamusta ei ole vielä sataprosenttisesti hankittu.
"Vielä välillä huomaa, että sukset ovat eri kuin viime kaudella. Asento täytyy olla erilainen, ajoitus on eri..."
Mies on testaamiinsa suksiin enemmän kuin tyytyväinen.
"Jos en näillä skimboilla pärjää, vikaa täytyy etsiä miehestä."
Ajan riento on välinekehityksessä ollut raju. Palander muistelee aloitelleensa maailmancupin kiertolaisena 198-senttisillä pujottelusuksilla. Nyt hän turvaa 155-senttiseen sukseen.
"Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS) on suunnitellut, että pujottelusuksen minimimitaksi tulisi asettaa 165 senttiä. Se on vähän myöhäsyntyinen ajatus. Saa nähdä, meneekö läpi."
Viime talvena paluu
lajin parrasvaloihin
Palander voitti pujottelun maailmanmestaruuden keväällä 1999. Kaksi seuraavaa kautta menivät mieheltä vähän heikommin, mutta viime kautena Palander palasi takaisin parrasvaloihin. Hän starttasi pujottelun maailmancupkauteen sijalta 34 ja oli kauden päätyttyä kivunnut sijalle 6. Ainoastaan Salt Lake Cityn olympialaisissa hän epäonnistui ajettuaan radalta ulos sekä pujottelussa että suurpujottelussa.
"Paras sijoitukseni maailmancupissa oli neljäs. Nälkä kasvoi kauden aikana, joten odotin palkintopallisijaakin. Se jäi todella harmittavan lähelle."
Uusi tavoiteasettelu
avauskisan jälkeen
Tulevan kauden tavoitteista Palander ei suostu uhoamaan, vaikka myöntääkin, ettei lähde tavoittelemaan maailmancupkisoista kakkossijaa.
"Täytyy edetä rauhallisesti. Katsoa ensimmäiset kisat, miten ne menevät ja sen jälkeen asetella uudet tavoitteet."
St. Moritzin helmikuiset MM-kilpailut ovat luonnollisesti kauden päätavoite, mutta sinnekin Palander aikoo lähteä nöyränä miehenä. Ennen arvokisoja on ohjelmassa monta maailmancupin kisaa, jossa palkintopalli pitäisi valloittaa.
"Vailin MM-kullasta on jo sen verran monta vuotta aikaa, etten enää ajattele sitä. Se on minulle vain yksi kisa muiden joukossa", hän vakuuttaa.
"Mutta kyllä minun mitalikaappiini mahtuu vielä lisää MM-mitaleja!"