Jääkaappini ylähyllyllä viekoittelee pullea pala sinihomejuustoa, jonka rasvaprosentti keikkuu kolmessakymmenessä. Juuston vieressä kellii sulamaan otettu piparkakkutaikinapaketti, seuraavaksi aion nostaa esille tuhdin voitaikinan.
Jääkaapin alimmalla hyllyllä on lokerikko, johon on jostain kummasta kertynyt porkkanoita, yksi vanha lanttu, kurkkua sekä tomaattia. Ne eivät kiinnosta. Pätkääkään.
Kaapin ovessa kiehtoo siideripullo, parikin. Kun kietaisee erän kevytsiideriä, keveys kaikkoaa haavekuvaksi. Kertyvä kalorimäärä on kaikkea muuta kuin kevyt. Joulun alla olohuoneen pöydällä kieppuu pähkinäkippoa ja rusina-astiaa. Onneksi suklaakonvehteja tulee kehiin toden teolla vasta lähempänä jouluaattoa.
Mitäkö minä valitsen leivän päälle? No en missään tapauksessa tomaattiviipaleita, ainakaan kevyesti salaatin lehden kera. Tai miksi en kerrankin herkuttelisi appelsiinilla. Ne tuoksuvatkin niin pirteiltä.
Miksi ei dippaisi illanistujaisissa paprikasuikaleita tai kepeää kurkkua. Porkkanassakin olisi ytyä. Kaiken terveellisyyden lisäksi vihannekset komeilevat paremmilla väreillä kuin latteat perunalastut. Vihannekset eivät maistu. Terveellisyys ei innosta. Makea maistuu, kaikki hyvä, rasvainen, suolainen, epäterveellinen himottaa.
Harvalla meistä on kosteaa vaatekaappia. Sellaista, joka kutistaa vaatteet. Ikävästi on myönnettävä, että meidän omien tekosiemme takia vaatteet kutistuvat. Oma vyötärömme alkaa vanua villisti ja pakarat pulskistuvat potrasti.
Sitä omaa osuutta on vain vaikea myöntää. Helpolla ei pysty sanomaan, että on ylipainoinen. Mieluummin kiertää kaupasta kauppaan ja vielä kolmanteen, että löytää sopivan suuria vaatteita. Mieluummin moittii, että valokuvat on aina otettu väärästä kuvakulmasta. Miten ihmeessä kaksoisleuka voi aina osua keskelle kuvaa.
Asian kiertää ajattelemalla vaikkapa niin, että pitää herkullisista juustoista ja suklaasta. Tai sanomalla, että on aina ollut pyöreä ja että koko sukukin on pyöreä. Voi olla niinkin, mutta silti ihminen voi olla ylipainoinen kun vain rohkenisi ja tohtisi kohdata sen sanan ääneen.
Uusi elämä on otettava vakavasti. Sille ei pidä nauraa tai hymähdellä. Pitää uskoa ja ymmärtää, että terveellinen elämä ei ole kiinni yhdestä päätöksestä. Se on kohdattava joka päivä. Tai ainakin niin, että jos väliin tupsahtaa pätkä epätervettä valintaa, se ei repsahda päälle viikoksi tai kahdeksi. Riski on oma, valinta on oma. Tupakasta sentään valistetaan, vaikka sekin on oma valinta. Tupakointi vahingoittaa vakavasti sinua, seisoo tupakka-askin kannessa kookkain kirjaimin. Jos päättää polttaa, tietää riskit. Suklaapatukan kyljessä ei lue yhtä jyrkkää tekstiä. Rasvaprosentti on jossain taitteessa piilossa, mahdollisimman pienellä printillä. Mutta edelleen riski on oma, valinta on oma