Lähi-idästä löytyy monta tarinaa.Tämä on yksi niistä, palestiinalaisen Husam Alianin tarina.
Tulkki Husam Alian tarjoilee kahvia Oulun keskustassa olevassa työhuoneessaan. Työpöytä, sivupöytä, tietokonepääte, pari tuolia. Niukasti kalustettu työhuone voisi olla kenen tahansa, ellei silmiin pistäisi arabiankielinen sanakirja ja muu kirjallisuus. Sellaisia löytyy harvoista suomalaisista työhuoneista.
Kaakkurissa asuva Alian on Suomen kansalainen, ja hän sanoo tuntevansa itsensä suomalaiseksi. Samalla hän pitää itseään myös palestiinalaisena. "Siellä ovat minun juureni, vaikka israelilaiset poistivat minut siellä kansalaisuusrekisteristä."
Alianin mielessä pyörii usein Länsirannalla pienessä maalaiskylässä asuva perhe ja oliivitila, jota viljelee nyt yksi hänen veljistään.
Kysymys siitä, voisiko hän joskus palata, saa miehen mietteliääksi. Hän toivoo, että voisi, mutta ei usko siihen: paluu vaatisi rauhaa. "Ja maan ilman miehittäjää."
Alian kiivastuu, kun häneltä kysyy Gazasta, jota tykitetään olohuoneisiimme. "Tragedia, huolestuttava, ahdistava. Koko elämäni ajan Palestiina on ollut miehitetty. En ole koskaan hyväksynyt miehittäjää, enkä hyväksy vastaisuudessakaan. Tilanne pahenee koko ajan."
"Miksi maailma ei reagoi mitenkään lasten ja muiden siviilien tuhoon?" hän jatkaa. "Miksi suomalaiset eivät ymmärrä sitä hätää?"
Mutta ei mennä asioiden edelle. Miksi Alian asuu Suomessa? Syy on se tavallinen: nainen, rakkaus. Alian ei ole pakolainen.
Kaikki alkoi yli 20 vuotta sitten, kun nuori mies tapasi Nataniassa suomalaistytön Minna Lappalaisen. Nuoret rakastuivat ja neidon matka venähti yli puolen vuoden mittaiseksi. Vuoden 1986 alussa pari osti kihlat ja meni sittemmin naimisiin. Liitto vahvistettiin vielä myöhemmin Suomessa.
Vaimon saatua opiskelupaikan vuonna 1986 nuoripari muutti Suomeen, Kemijärvelle. Hotelli- ja ravintola-alalla työskennellyt mies sai kolmen viikon etsimisen jälkeen töitä ravintoloista, matkailuyrityksistä ja hotelleista. Viimeisin vuosi Kemijärvellä kului hotellin työvuoropäällikkönä.
Husam Alian opiskeli työn ohella ravintola-alan esimies- ja matkailualan tutkinnot. Suomen kieli jäi päähän puhumalla ja itseopiskelulla. Lisäksi mies kävi alussa kielen peruskurssin. Merkonomi-vaimo työskenteli Salcompilta. Pariskunnalle syntyi kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö.
Neljä ja puoli vuotta sitten Salcomp muutti Kemijärveltä halvempien palkkojen maihin, ja Alianin perhe Ouluun uuden leivän ääreen. Vaimo sai taloushallinnon töitä ja mies tulkin paikan kaupungilta.
Jo 22 vuotta Suomessa asunut mies ei väsy hiihtämiseen. Perhe laskettelee Syötteellä ja Rukalla. Kerrostaloasunnosta pääsee helposti laduille. Lisäkuntoa löytyy kuntosalista. Lasten harrastaessa jalkapalloa Alian oli mukana joukkueen tehtävissä, mutta kärppäpeleistä hänet löytää harvoin.
Aliania naurattaa vieläkin Toppilan Möljän viimekesäinen maalaiskomedia Mooseksen perintö kanttori Piiparisineen. "Eikä toissakesäinen, mikä se nyt olikaan, ollut sen huonompi."
Perhe tykkää patikoida. Samalla voi poimia puolukat ja mustikat. Suomalainen luonto eroaa täysin palestiinalaisesta. Kuten moni muukin asia.
Suomalaisen luonnon rauha viehättää Husam Aliania. Hänen koko lapsuutensa ja nuoruutensa oli sotaa tiesulkuineen ja nöyryytyksineen.
Palestiinan kysymyksestä mieheltä on turha lypsää kompromisseja: Israel on miehittäjä, YK:n ja Euroopan natsiuhrien hyvittämiskeino, jossa maksajana ovat palestiinalaiset, joilla ei ole osaa eikä arpaa asiaan.
Husam Alianin kokemukset ovat rankkaa kuunneltavaa suomalaiselle. Mies liikuttuu yhä kertoessaan 27 vuoden takaisesta pidätyksestään, kidutuksestaan ja pelastumisestaan nyt jo lakkautetusta pahamaineisesta Länsirannan Al Farean vankilasta.
Israelin armeija teki rynnäkön keskiyöllä tuolloin 16-vuotiaan Alianin kotiin ja pidätti hänet epäiltynä mielenosoitukseen osallistumisesta. Pojalta tivattiin hänen osallistumistaan eri järjestöjen toimintaan. Hänet yritettiin värvätä Israelin agentiksi. "Minulle luvattiin palkkioksi rahaa ja käyttööni kaunis nainen."
18 päivän pidätysaikana nuoreen poikaan käytettiin perinteisiä kidutusmenetelmiä: pään huputusta, hakkaamista, sitomista epäinhimillisiin asentoihin, unen rajoittamista, nälkää, janoa, kylmyyttä ja koiria. Puolentoista neliön sellin lattialle pantiin pari sangollista vettä, jotta sille ei pystynyt istumaan.
Husam Alian ei murtunut. Lopulta häneltä vaadittiin vaitiololupaus ja päästettiin vankilan porttien ulkopuolelle. Siellä hän tuupertui muutamien satojen metrien päähän, mistä palestiinalainen taksi pelasti hänet ja vei kotiin.
Kylästä vietiin samaan aikaan neljä muuta nuorta miestä. Heistä kaksi oli valmis tunnustamaan mitä tahansa jo kolmen päivän päästä, myös Husam Alianin nimissä, kuten myöhemmin selvisi. "Yhdestä tuli Israelin agentti, jonka palestiinalaiset tappoivat kavaltajana", Alian muistelee.
"Pystyn ainoastaan antamaan oikeaa tietoa, en tekemään muuta", viime viikkojen mielenosoituksissa mukana ollut Alian sanoo. Hänelle oikea tieto on selvää: "Lännen, ennen kaikkea Yhdysvaltojen, tukeman Israelin hyökkäys on törkeä rikos siviilejä kohtaan. Hamas sen sijaan käy oikeutettua puolustussotaa, ja sen rakettien aiheuttama siviilituho on vähäistä."
"Kaikki suomalaiset eivät usko, mutta menkää kysymään sellaisilta, jotka ovat olleet Palestiinassa", mies vaatii ja katsoo tiukasti silmiin.
Husam Alian joutuu väittelemään usein Suomessa Lähi-idästä. Hänen mielestään monilla suomalaisilla on väärää tietoa, koska tiedotusvälineet eivät tuo riittävästi palestiinalaisten näkökulmia esille.
Esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa, Ranskassa ja Espanjassa tiedotusvälineiden antama tieto on Alianin mielestä oikeampaa. Hän uskoo, että suomalaisia tiedotusvälineitä sensuroidaan. Kuka sensuroi? "Sitä on vaikea sanoa."
Alian tunnustaa olevansa katkera. "YK:lle, EU:lle, länsimaille."
Hänen sanomansa on selkeä. "Vaikuttakaa omiin poliitikkoihinne ja EU:hun. Painostakaa Israelia lopettamaan kansanmurha."