-- Ensin ne luuli, että mä huijaan, mutta nyt ne jo uskoo, kun on ollut kuvia lehdissä, Julius Vakkuri kuvailee kaveripiirin suhtautumista 11-vuotiaan elokuvatähteyteen.
Suomalaisen lastenelokuvan Onni von Sopasen viimeinen lehdistönäytös on juuri päättynyt. Koska Vakkurilla, pääosaa esittävällä Kaarlo Somertolla, 12, ja Julian Laguksella, 12, on kesäloma ja luppoaikaa, he ovat päättäneet tulla viilentymään elokuviin sekä hoitamaan peeärrää aikuistenkin puolesta. Kolmikko antaa haastattelua rutiinilla:
-- No pikkasen se perjantain ensi-ilta jännittää, että miten ihmiset suhtautuu. Tosi hauskaa oli näytellä elokuvassa, vaikka olikin välillä pitkiä päiviä. Koulustakin sai olla vähän pois.
Pojat ovat kuin roolihahmonsa: kohteliaita, fiksuja ja luontevia. Siksi ohjaaja Johanna Vuoksenmaa valitsi muun muassa heidät kiertäessään koekuvaamassa pääkaupunkiseudun kouluilla.
-- Jo tuolloin selvisi, että näiden kanssa ei tarvitse pelätä ylinäyttelemistä.
"Aina ei tarvitse olla täydellinen"
Onni von Sopanen on siinä mielessä harvinainen kotimainen lastenelokuva, että se kertoo arjesta. Päähenkilö, 11-vuotias Onni Sopanen, huolestuu koulun perinnöllisyystieteen opetuksen jälkeen siitä, onko hän vanhempiensa biologinen lapsi. Kun Onnin lähipiiri -- tahattomasti ja tahallaan -- lisää vettä myllyyn, poika on jo vakuuttunut vaihtuneensa synnytyslaitoksella.
Vuoksenmaa kuvailee elokuvaa tarinaksi murrosiän muutoksista ihmisen päässä.
-- Lisääntyvä tieto lisää sekä mahdollisuuksia että epävarmuutta, ja hetken aikaa kaikki on kyseenalaista. Johanna Hartikaisen käsikirjoitus ruotii lisäksi muun muassa kaveruutta, kulttuurieroja ja koulumaailman ajoittaista raadollisuutta. Yhtenä lapsikatsojille suunnattuna sanomana on, ettei aina tarvitse olla täydellinen. Vakavista aihepiireistään huolimatta elokuva on komediallinen ja kirvoitti ainakin lehdistönäytöksessä useammatkin naurut.
"Lapsikin kaipaa realistista draamaa"
Hartikainen ja Vuoksenmaa työskentelivät ensi kertaa yhdessä palkitussa Tahdon asia -televisiosarjassa. Myös Onni von Sopasen piti aluksi näkyä vain televisiossa, kunnes ohjaaja leikkausvaiheessa keksi, että se olisi hauska tehdä valkokankaallekin. Rahoittajat innostuivat, ja nyt elokuva tulee ennen tv-sarjaa. Vuoksenmaa arvelee, ettei Onni von Sopanen olisi päässyt teattereihin tavanomaista reittiä.
-- Suomessa tehdään tavallisesti yksi lastenelokuva vuodessa. Kun taistellaan siitä yhdestä mandaatista, niin suurempi ja visuaalisempi aihe pyyhkii helposti arjen ohi. Samasta syystä myös lastenelokuvien tyylilajien kirjo jää kapeaksi.
Kotimaiset lastenelokuvat ovat pääasiassa olleet mielikuvituksellisissa ympäristöissä tapahtuvia seikkailuelokuvia. Vuoksenmaa uskoo, että lapset kaipaavat myös omaan elämäntilanteeseen ja elinympäristöön sijoittuvaa fiktiotarjontaa.
-- Se, kuinka nälkäisesti lapset katsovat vaikkapa Salattuja elämiä, on merkki siitä, että realistiselle draamalle on lapsikatsojienkin puolelta tilausta.