Kaupungintalon edestä katosi kasvitieteen merkkitapaus, sillä tiistaina kaadettu laakeripoppeli oli Suomen toiseksi paksuin. Sen rinnanympärysläpimitta oli vuoden 1996 mittauksen mukaan 368 senttiä.
Oululaisten iloksi kaupunkiin jäi pystyyn vielä tuhdimpikin laakeripoppeli, siis se Suomen paksuin. Vaaranpuistoa komistavan puun strateginen mitta on 363 senttiä. Sen naapurina kasvaa tämän kisan pronssimitalisti, läpimitaltaan 340 senttiä.
"Oulun puistokulttuuri on leimallisesti itäistä, Venäjän vallan aikaista", kertoo Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre. Itäisiä lajeja ovat muun muassa tsaarin- ja ruhtinaanpoppeli, siperianpihta ja siperianlehtikuusi.
Puulajisto on Väreen mukaan osa omaleimaista kaupunkikulttuuria, ja kaikkia suurisuuntaisia muutoksia tulisikin harkita tarkkaan. Suurten puiden hävittäminen muuttaa toki merkittävästi kaupunkikuvaa joka tapauksessa, oli alkuperä mikä tahansa.
Väre tuntee Oulun puistojen puut, sillä hän on tehnyt vuonna 1996 julkaistun Oulun puisto-oppaan. Väre on myös kirjoittanut Dendrologian Seuran Sorbifolia-lehteen laajan artikkelisarjan Oulun kaupunkialueen koristepuista ja -pensaista.
Poppelilajeja, -lajikkeita ja -risteymiä Väre on laskenut kasvavan Oulussa kymmenen: kartanopoppeli, jättipoppeli, riippapoppeli ja niin edelleen. Siihen voi laskea vielä muutaman haapalajin päälle, sillä haavat ja poppelit kuuluvat samaan sukuun. Poppelit ovat hankalia määritettäviä, mutta puisto-opas kertoo puun tarkkuudella Oulun poppelinähtävyydet, joten puiden bongaajan ei tarvitse paneutua tunnistusongelmiin.
Lahot puut on kaadettava
Laakeripoppeli on yksi kestävimpiä poppelilajejamme, se menestyy Lapissa saakka. Oulussa kasvoi 1980-luvun alussa 127 puuta. Rovaniemellä taas Lapin yliopisto istutti taannoin laakeripoppeleita Arktikumin arboretumiin.
Nyt kaadetun laakeripoppelin kaatamista Väre pitää perusteltuna, kun puu oli todettu lahoksi. "Puistopuut on uusittava ennemmin tai myöhemmin, ihmiset eivät sitä aina ajattele."
Uusiminen on kuitenkin tehtävä harkiten. "Kertarysäys pahoittaa usein monen mielen", Väre huomauttaa. Puuston vaihtuminen pienissä erissä on muistakin syistä hyvä vaihtoehto, puistopuut muun muassa vaimentavat melua tehokkaasti. Puistojen uusiminen vaatii siis pitkän ajan suunnittelua.
Toki harvinaisuuksiakin kannattaa vaalia. Väre huomauttaa Kaupungintalon tontilla kasvavan Oulun ainoa kriminlehmuksen ja kaupungintalon takaa löytyvät omenapuut ovat harvinaista lajiketta, jota ei Oulusta muualta juuri löydy.
Tammi elää
satoja vuosia
Tammen istuttamista kaupungintalon edestä kaadetun poppelin tilalle yli-intendentti Henry Väre kuvaa riskibisnekseksi.
"Oulussa on kestävää tammikantaa, mutta menestyminen ei ole taattua."
Puun alkuperä ratkaisee, menestyäkseen puun pitää olla nimenomaan oululaista kantaa. Vaikka tammi on Perämeren korkeudella pohjoisrajallaan, se tuottaa täälläkin terhoja suotuisissa oloissa.
Henry Väre muistuttaa myös, että tammi on erittäin hidaskasvuinen.
Näyttävää puuta eivät sen istuttajat vielä näe, vaan tämän vaiheen saavuttamiseen kuluu kolmesta neljään ihmissukupolvea.
"Tammi elää nuoruusvaihettaan 300 vuotta, pysyy ennallaan seuraavat 300 vuotta ja lopuksi tekee kuolemaa 300 vuotta", Väre kuvaa.