Tästä tuli tavaton tammikuu. Kuutena vuonna peräkkäin Susanna Pöykiön vuosi on alkanut EM-kisoilla. Seitsemäntenä taitoluistelija istuu pukuhuoneen penkillä Raksilan hallin uumenissa kädet sylissään ja huokaa syvään.
"Voi olla, että tämä stoppi on tarpeen", hän kohauttaa olkapäitään.
"Olen käynyt arvokisoissa jokaikinen vuosi seitsemän vuoden ajan. Se tarkoittaa elämistä aika raskaassa ja hektisessä rytmissä."
Susanna Pöykiön luistimet pysyvät pienessä mustassa matkalaukussaan ainakin reilun kuukauden. Kisajäällä hänet nähdään vasta ensi syksynä. Luistelijan selkä on niin kipeä, että vaatii pitkän paussin jääharjoittelusta sekä perusteellisen fysioterapian ja kuntoutuksen.
Shokki ja hämmennys
Pakkopysäyksestä on reilu kuukausi aikaa. Selkävaivainen Pöykiö jäi Rauman SM-kisoissa kolmanneksi. Kisojen pistetaso nousi yllättäen niin kovaksi, että Suomen mestari Laura Lepistö ja hopeamitalisti Kiira Korpi nousivat EM-joukkueeseen Finlandia Trophyn voittajan Jenni Vähämaan lisäksi. Pöykiön Finlandia Trophyssa luistelemat pisteet eivät riittäneetkään kolmen parhaan joukkoon. Pöykiö jäi joukkueesta rannalle ja koko talvi meni hetkessä uusiksi.
"Pisteiden katsominen oli shokeeraavaa", luistelija tapailee tuntojaan.
"Sitten tuli hämmennys, kun myllytys pisteiden ympärillä alkoi."
Pistetaso herätti kysymyksen siitä, politikoitiinko Korpi EM-joukkueeseen Pöykiön kustannuksella.
"Minun on tietysti mahdotonta katsoa asiaa objektiivisesti. Ihmetyttäväthän pisteet välillä vieläkin", Pöykiö sanoo varovasti.
"En kuitenkaan ajattele sitä enää sen kummemmin. Toivon mukaan jokainen voi katsoa tekemisiään hyvällä omallatunnolla."
Pettymys ja suru
Ensimmäisen tunnin ajan järkytys purkautui itkuna. Jäljelle jäivät uran suurin pettymys ja suru. Pöykiölle omin tapa käsitellä ikäviä tunteita on käpertyä omiin oloihinsa.
"Mutta kyllä minä puhunkin niille, jotka ymmärtävät ja kykenevät vastavuoroiseen keskusteluun. Se helpottaa", hän sanoo.
"Olen löytänyt näkökulmia tähän asiaan ihmisten kanssa juttelemalla, lukemalla ja mietiskelemällä."
Päinvastoin kuin voisi kuvitella, Pöykiö palasi jäälle jo muutaman päivän paussin jälkeen. Tukka tosin lähti vielä nopeammin. Uusi, lyhyempi malli ei taivu kisanutturaksi kuin ammattilaisen käsissä.
"Ajattelin, että ei tätäkään mihinkään enää tarvi", Pöykiö virnistää.
Rytäkässä ei kuitenkaan käynyt mielessä paiskata luistimilla lopullisesti vesilintua, mitenkään erityisesti siis.
"Ehkä jollain tasolla tietysti, olenhan muutenkin miettinyt jatkoa ja sitä, onko tässä mitään järkeä."
Lopputulos: on siinä. Susanna Pöykiön ura jatkuu kahden vuoden päähän Vancouverin olympialaisiin asti, jos selkä vain kestää.
Motivaatio ja valo
SM-kisojen jälkeen Pöykiö uskoi, että olisi saanut selkänsä kuntoon EM-kisoihin mennessä. Epärealistinen ajatus, mikä kävi selväksi hyvin pian.
"Tietysti motivaatiokin vaikuttaa henkisellä tasolla siihen, miten kivun kokee", hän pohtii.
"Tämän vaivan kanssa elämä on aaltoliikettä."
Pöykiön alaselässä on välilevyjen rappeuma, joka säteilee kipua koko lantion alueelle. Yli 20 vuotta taaksetaivutuksia ja alastuloja hypyistä jättää jälkensä kenen tahansa fysiikkaan.
"Se on myös vaiva, joka seuraa mukana lopun elämää."
Kuntoutuksen jälkeen on vuorossa tavallista pitempi peruskuntokausi. Sekin seikka voi olla valoisa. Taitoluistelukausi on niin pitkä, ettei lyhyt kesäpaussi tahdo riittää kaikkeen.
"Mahdollisesti teen vielä jääharjoituksia kevään aikana", Pöykiö miettii.
"Minun luonteellani on kuitenkin turha lähteä kisoihin vain pitämään rutiinia yllä."
Ensi kaudeksi Pöykiöllä on kaksi melkein käyttämätöntä huippukoreografi Lori Nicholin loihtimaa ohjelmaa, joista säilyy ainakin toinen. Kanadalaistaiturin kädenjälki ehti ihastuttaa syksyn ensimmäisessä kisassa Finlandia Trophyssa, jossa Pöykiö sai uransa parhaat vapaaohjelmapisteet.
Tähän kauteen kun oli satsattu kaikki mahdollinen.
Taitoluistelun EM-kisat Kroatian Zagrebissa 21.-27. tammikuuta.