Kataisen hallitus otti päätavoitteekseen kuntauudistuksen. Maahan piti synnyttämän satakunta elinvoimaista kuntaa nykyisen 320:n sijaan. Tavoite ei toteudu. Päinvastoin tällä hallituskaudella tehdään vain muutama liitos. Yhdistymisten määrä on tuntuvasti pienempi kuin parin edellisen keskustajohtoisen hallituksen aikana.
Miten tässä näin kävi? Kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien johtama hallitus unohti pari merkittävää seikkaa. Kunnilla on suuri itsemääräämisvalta, ja valtaa suurimassa osassa pikkukuntia käyttää oppositiopuolue keskustan listoilta valitut valtuutetut.
Projekti meni poskelleen yksinkertaisesti siksi, että kuntaliitoksia alettiin ajaa väkipakolla ja ylhäältä käsin. Tämä nostatti karvat pystyyn ei vain oppositiossa, vaan myös hallituspuolueita tukevissa kuntapäättäjissä.
Kunnissa on käynnissä nelisenkymmentä vuosi sitten kesällä voimaan astuneen kuntarakennelain velvoittamaa yhdistymisselvitystä. Lain tarkoituksena on saada maahan elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne.
Aikaa selvitysten tekemiseen on ensi vappuun saakka. Tämänhetkisen arvion mukaan selvitykset eivät ole johtamassa toivottuihin tuloksiin eli laajamittaiseen kuntien yhdistymisiin. Vain muutama liitos näyttäisi syntyvän.
Tulos on hallituksen kannalta nöyryyttävä. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että parin edellisen keskustajohtoisen hallituksen aikana saatiin synnytettyä 80 eri suuruista kuntaliitosta.
Ilmapiiri kuntaliitoksille on ollut nihkeä koko hallituskauden. Oppositiossa oleva keskusta on harannut liitoksia vastaan. Hallitus on puolestaan antanut eväitä keskustalle jarruttaa uudistuksia.
Hallitus ei ole kyennyt tuomaan keskusteluun luotettavaa tietoa kuntaliitosten tueksi. Aluksi puhuttiin miljardisäästöjen aikaansaamisesta. Sitä ei kyetty osoittamaan, miten temppu tehdään.
Jo lähtökohtaisesti Kataisen hallitus toimi vähemmän viisaasti puhumalla vahvoista peruskunnista, joihin kehyskunnat liitettäisiin. Tämä lukkiutti asetelmat siinä määrin, etteivät edes kehyskunnissa vaikuttavat hallituspuolueiden edustajat ole tukeneet liitoksia. Hallituspuolueet hajosivat sisäisesti, millä on vaikutuksensa lopputuloksen.
Kunnilla on paineita löytää keinoja talouden tervehdyttämiseksi ja palveluiden turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen (sote-ratkaisu) merkitsee kuntien roolin muuttumista, sillä päätösvalta suurimmista menoista siirtyy tämän myötä viidelle sote-alueelle.
Koska useat pikkukunnat eivät tule pärjäämään taloudellisesti, paine kuntaliitoksiin säilyy. Selväksi on tullut, ettei liitoksia saada synnytettyä ylhäältä sanelemalla eikä pakolla. Ei, vaikka järkisyyt olisivat liitosten kannalla.
On syytä muistaa, että kuntaliitokset eivät ole pelkästään järjen asioita, vaan niihin liittyy vahvasti tunnetta ja politiikkaa.
Pääkirjoitus